Saavutettavuustyökalut

Tervetuloa teatteriin – turvallisesti! Käytössämme on koronapassi. Tutustuthan huolella ohjeistuksiimme Turvallisesti teatteriin -sivustollamme!
Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Huonosti vartioitu tyttö

Katri Leikola – Paljon melua teatterista – 10.10.2018

Huonosti vartioitu tyttö / Helsinki Dance Company & Helsingin Kaupunginteatteri 

 

Koreografi Jyrki Karttunen todellakin osaa hommansa. Taas kerran mies on iskenyt kätensä kultasaaviin ja kauhoo sieltä meille onnekkaille katsojille aarteita ihailtavaksi. Usein olen tämän tainnut jo todeta, mutta totean taas uudelleenkin: mies on ihan nero! Ja kun nämä Helsinki Dance Companyn tanssiteoksensa ovat vielä niin hauskoja, kujeilevia ja absurdin hömpähtäviäkin! Aina on joku pikku juju tai jippo joka viihdyttää. Niin nuorempia kuin vanhempiakin katsojia. Uusin teos Huonosti vartioitu tyttö sai ensi-iltansa lokakuun alussa Helsingin kaupunginteatterilla, ja herätti kovasti iloa ja hurmiota ainakin tässä katsojassa.

Tanssiesitys perustuu vanhaan klassikkobalettiin 1700-luvulta, La Fille mal gardée, joka kuuluu edelleenkin monen talon balettiohjelmistoon. Itse näin muutama vuosi sitten (keväällä 2015) Royal Ballet -version tästä, ja päärooleissa tanssivat Steven McRae ja Natalia Osipova. Itse tarinasta ei ole kauheasti jäänyt mieleen, mutta muistikuva on humoristinen ja värikäs esitys (tämä on kyllä saatavilla DVD:lläkin, että kirjastoista saattaa löytyä).

No sitä oli tämä Karttusenkin moderni versio Huonosti vartioitu tyttö. Tosin alkuperäisteoksesta ei ole kauheasti jäänyt jäljelle, kenties vain joku teoksen ydinajatus tai henki, ja päähenkilö. Hän on yksinäinen tyttö/nainen, tällä kertaa amerikkalaishenkisellä 1950-luvun autiolla huoltoasemalla. Kenties unelmoimassa poispääsystä ja lähtöä tehden. Tytölle seuraa pitää, ja jollain tavalla vartioikin, neljä yksisarvista. Tiedättehän, sellaisia ihania, pastellinvärisiä, suloisenpörheitä mielikuvitusolentoja. Tai historiallisia fantasiaolentoja. Tai jotain. Nyt neljän hienon miestanssijan esittäminä, vaikka aika sukupuolettomia nuo pastellipörhöt olivatkin. Upeat Mikko Paloniemi, Jyrki Kasper, Johannes Purovaara sekä Jyrki Karttunen hupsuttelivat itsensä suoraan katsojien sydämiin. Kaikenlaiset perinteisemmät balettikuviot ja hevosmaiset laukka-askeleet sujuivat yhtä taiten. Ja laulu myös – We are unicorns on takuuvarma hitti syysbileisiin.

Mutta esityksen kiistaton päätähti oli kyllä ilmiömäinen Heidi Naakka. Upea tanssija kaikinpuolin, joka pääsi suureen rooliin ja näyttämään osaamisrepertuaarinsa kaikkia puolia. Mikä kansainvälisen tason punapää! Tuttuun tapaan sädehtivissä Karoliina Koiso-Kanttilan suunnittelemissa puvuissa. Siinä missä yksisarviset hörheltävät samoissa trikoissaan koko esityksen ajan (no välillä tosin pukien bikineitä tahi teddykarvaisia rotseja ylleen) ennättää Naakka vaihtaa asua monen monta kertaa. Toinen toistaan häikäisevämpiä luomuksia. Mikä kultalameecatsuit! Ja jaksan taas ihmetellä miten noin korkeilla koroilla voi kukaan tanssia, mutta ammattilaiset osaa! Välillä toki mennään paljain jaloinkin.

Musiikkikaan ei ole alkuperäistä, paria lainausta lukuunottamatta, vaan Aleksi Sauran loihtimaa. Musiikki on kyllä upean kuuloista. Ja ei tässä ihan mykkiä tosiaan olla, välillä siellä lauletaan ja välillä jotain muuta. Ja kyllä Jukka Huitilan huoltoasemalavasteissa ja valojen alla kelpasi tanssia.

Koko yksisarvisnelikko tanssii hienosti yhteen ja välillä kukin saa oman pienen soolonsakin. Kasperin pikkupoikamainen soolo ja Paloniemen sleazyhenkinen numero. Sekä tämä duetto Naakan kanssa, ouuuu miten kuumottavaa! Lisäksi yksisarviset viskelevät tyttöä miten päin haluavat, aivan henkeäsalpaavia heittoja ja keinutuksia. Huh! Esitys lähentelee jo sirkusakrobatiaa näissä kuvioissa. Välillä naisesta kuoriutuu esiin sirkustirehtööri ja yksisarviset muuntuvat nauhojen avulla sirkuksen ratsuiksi. Hienoa nauhojen käyttöä muutenkin; miten ei ne mene solmuun!

Hieman minua hämmensi miksi kaikki yksisarviset oli maskeerattu Johnny Deppin näköisiksi? Milja Mensonen vastasi koreista kampauksista sekä maskeerauksista.

Ei tämä silti pelkästään vaahtokarkkimaisen pehmeää ja iloista ole. Sähköt alkavat huoltoasemalla räpsyä ja hieman pelottaa. Alkaako todellisuus nostaa päätään ja unelmien yksisarviset vajota unholaan? Onko tytön otettava jenkkiletukka alleen ja karautettava ahdistava asema taakseen jättäen tiehensä? Ja unohtaa samalla ankeaan arkeen lohtua ja toivoa paremmasta tuoneet yksisarviset? Läksiäislahjaksi tyttö puetaan sateenkaarenkirjavaan hörsömekkoon ja pörrökenkiin! Epäonnistuivatko ruotsalaisella aksentilla puhuneet taruolennot vartiointitehtävissään – vai mahdollistivatko he tytön hengissäpysymisen?

Paljon kysymyksiä, ja ei sitä reilussa tunnissa saada kaikkeen vastauksiakaan. Ennenkaikkea Huonosti vartioitu tyttö on ihana irtiotto katsojalle omasta arjesta. Tätä voi todellakin suositella kaikille, varsinkin innovatiivisen ja kauniin tanssiteoksen ystäville. Iloa ja huumoria elämään, aina 28.11. asti HKT:n Pienellä näyttämöllä. Iso kiitos loistava työryhmä, taas kerran.