Arvio: Ilmasta rahaa
Nauru parantaa
Niin kevyt oli askel ja mieli hilpeä, kun astui ulos Helsingin Kaupunginteatterin ensi-illasta. Viis loskakelistä ja muista hankaluuksista, ja jos nauru ei parantanut koko maailmaa, niin ainakin omaa mielentilaa. Ja se on teatterielämyksessä parasta.
Suuren näyttämön Ilmasta rahaa on farssia parhaimmillaan – salamannopeaa replikointia, sekaannuksia sekaannuksien perään ja tietenkin lavastukseen kuuluvia ovia, joista tullaan ja mennään.
Näytelmän juoni keskittyy vuokraisäntään, joka on pari vuotta huijannut Kelaa tekaistuilla avustuksilla. Hän vetää soppaan mukaan vuokralaisensa, vaimonsa, sosiaaliviranomaiset, hautausurakoitsijan ja pari terapeuttiakin. Ja saatiinhan loppuun ajankohtainen heitto – sisäministerimme kummallinen ehdotus Kela-etsivistä, jotka paljastaisivat huijauksia…
Englantilaisen näytelmäkirjailija Michael Cooneyn (Cash On Delivery) kirjoittama farssi saa arvoisensa tulkinnan Sari Siikanderin ohjauksessa. Näytelmän on dramatisoinut Ari-Pekka Lahti ja suomentanut hienosti Reita Lounatvuori.
Siikander piiskaa koko ensemblen vauhtiin, jossa heikkoa lenkkiä ei ole, ei yhtään pitkittyä kohtausta, ja farssi kulkee eteenpäin kuin luotijuna.
Pekka Strang ja Janne Kataja ovat erinomainen parivaljakko päärooleihin, ja heidän yhteispelinsä on saumatonta. Strangin näyttelemä roolihenkilö Mikko Laine sotkeutuu lopulta valheisiinsa, ja Katajan Otti Pelli yrittää tehdä kaikkensa selvitäkseen niistä.
Emilia Sinisalo tarkastaja Jantusena tekee yhden näytelmän iskevimmistä rooleista. Hän tivaa allekirjoituksia avustusanomuksiin ja uhkaa huijaria esihenkilöllään, hänen hirmuisuudellaan, ylitarkastaja Arja Tervolla, jota näyttelee Helena Haaranen.
Heidi Heralan taidot pääsevät jälleen kerran kukkaan – hän, jos kuka taitaa farssin, komedian ja tragedian. Raili Raitala, Pekka Huotari, Jari Pehkonen, Sanna Saarijärvi ja ensi-illassa Erkki-setää näytellyt Kai Lähdesmäki ovat ohjaajan todellinen dream team!
Sari Siikander kirjoittaa käsiohjelmassa: ”Naurulla on parantava vaikutus, varsinkin yhdessä nauramisella, ja luinkin joskus, että seitsemän minuuttia naurua vastaa kahden viikon lomaa.”
Nyt ei kuitenkaan naurettu seitsemää minuuttia, vaan yli kaksi tuntia. Siis olo kuin pitkällä lomalla olleella!