Arvio: Kaksitoista lahjaa Joulupukille
Joulu alkaa teatterista: 12 lahjaa Joulupukille
Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön lämpiössä esitettävä koko perheen joulunäytelmä on ollut perheemme vakiostartti jouluun jo pitkään. Olemme katsoneet klassikkonäytelmän Tontut suutareina ensin esikoisen kanssa, sitten muutamaa vuotta myöhemmin myös kuopus mukana. Tänä vuonna Kaupunginteatterissa luotetaan Mauri Kunnaksen vetovoimaan, kun lämpiön on vallannut 12 lahjaa Joulupukille.
Esityksen alla jännitys täyttää ilman. Pienille katsojille on levitetty tyynyjä lavan eteen, se on paras paikka näytelmän katsomiseen. Me aikuiset istumme penkeillä taaempana, kuopus katsoo näytelmän sylistäni. Siitä kuulemma näkee ihan tarpeeksi hyvin, ei ole syytä mennä edemmäs. Taidamme kuopuksen kanssa olla vanhimmasta päästä katsojia, onhan näytelmä suunnattu yli 3-vuotiaille ja pienet ovat yleisössä enemmistönä.
Näytelmän alkaessa tapaamme Ville-tontun, joka haluaa antaa pukille lahjan jokaisena kahtenatoista aattoa edeltävänä päivänä. Villen hyvä tarkoitus saa valitettavasti jos jonkinlaisia käänteitä eikä kaikki mene kuten pieni tonttupoika on ajatellut.
Esitys kestää neljäkymmentä minuuttia ja se menee nopeasti. Kurkkaan useaan otteeseen sylissäni istuvan kuopuksen kasvoja, jokaisella kerralla näen hymykuopan poskessa. Myös aikuista huvittaa, naurattaa ja liikuttaakin. Risto Kaskilahti pukkina on mainio, Sofia Hilli Ville-tonttuna täynnä yritystä ja Sari Haapamäki hoitaa lukuista roolinsa pukin muorista poroon taidolla. Yllätyksiäkin näyttämöllä nähdään.
Pois lähtiessämme kuopus kääntyy minuun päin ja kertoo ettei olisi ikinä uskonut näytelmän olevan näin hyvä. ”Tää oli paras mitä mä oon ikinä nähnyt” lapsi huudahtaa. Se palaute tulee suoraan sydämestä.
Tällä hetkellä lähes kaikki esityspäivät näyttävät valitettavasti loppuunmyytyä, mikä on tosi harmillista. Suosittelen kuitenkin kurkkimaan tilannetta ja kyselemään peruutuspaikkoja ahkerasti.