Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Kinky Boots

Kirsi Ranin – Kirsin Book Club – 8.10.2018

Kinky Boots – kaikkien kehujen arvoinen!

Hyvät naiset ja herrat ja kaikki siltä väliltä!

Kaukana ovat ajat, jolloin Broadway-musikaalien suomalaisversioita katseli lievän myötähäpeän vallassa. Nyt katsojana vain hämmästelee, mistä näitä loistavia laulajia ja näyttelijöitä oikein tulee!

Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots on kaikin puolin erinomainen musikaali. Siinä on tasapainoisessa suhteessa koskettavaa tarinaa, tarttuvaa musiikkia ja oivallista näyttämötyötä. Otetaanpa nämä kolme elementtiä käsittelyyn:

Koskettava tarina

Musikaalin päähenkilö on Charlie, northhamptonilainen nuorimies. Isä toivoisi Charliesta jatkajaa Strike & Son -kenkätehtaalleen, mutta poika ei halua jäädä johtamaan tehdasta, jonka työntekijöiden kanssa hän on kasvanut aikuisuuteen. Sen sijaan Charlie on muuttamassa kihlattunsa kanssa suurempiin kuvioihin, kiinteistövälittäjäksi Lontooseen. Mutta suunnitelmat eivät etenekään toivotusti. Yhtäkkiä Charlie on valintojen edessä, pitääkö hänen auttaa suvun elämäntyö takaisin jaloilleen?

Kohtalo heittää Charlien eteen Lolan, joka on karistanut omat pikkukaupunkilaiset pölyt höyhenistään ja alkanut toteuttaa minuuttaan drag queenina.

Charlie: ”Sä tarvitset jotain erityistä!”
Lola: ”Ei, mä ansaitsen jotain erityistä!”

Charlien ja Lolan ystävyys yllättää lähipiirit, mutta tarinan edetessä alkavat ennakkoluulot karista ja ihmiset alkavat nähdä toisensa ihmisinä. Tälle polulle toki mahtuu myötä- ja vastoinkäymisiä. Välillä katsomossa saa nauraa ääneen, välillä pyyhkiä silmäkulmia liikutuksesta.

“Sä tulet miettimään sun loppuelämäsi, mikset sä sanonut kyllä!”

Sellaisista elementeistä viihdyttävät tarinat on tehty! Kinky Bootsien taustalla on kuitenkin tositarina, jonka Harvey Fierstein on siirtänyt tekstiksi näyttämölle.

Ohjaaja Samuel Harjanne toteaa käsiohjelmassa:

Kinky Boots kertoo itsensä hyväksymisen tärkeydestä. Rakastakaamme itseänne ja arvostakaamme itseämme. Me yksin voimme muuttaa omaa maailmaamme kohti parempaa. Uskalletaan olla sitä, mitä ollaan, ja ollaan sitä sydän ammollaan. Ja annetaan toisten tehdä samoin.”

Tarttuva musiikki

Cyndi Lauper, hmn, tuttu nimi, mitäs hittejä hänellä olikaan? Mieleen nousivat ensimmäisiksi Time After Time, True Colors ja Girls Just Want to Have Fun 1980-luvun alusta. Kinky Bootsin musiikissa on jotenkin samankaltainen klangi kuin näissä hiteissä, vaikka kyseiset hitit eivät olekaan Cyndi Lauperin säveltämiä. Käsiohjelmassa Cyndi Lauper kertoo, että teki Kinky Bootsin musiikin samalla kaavalla kuin muunkin tuotantonsa eli

“suloinen sekoitus poppia, rockia sekä tanssimusiikkia, joka tavoittaa Broadwayn yleisön.”

Musiikki on tarttuvaa, vaikka ei niin tarttuvaa, että olisin osannut kappaleita kotimatkalla hyräillä. Mutta katsomossa ollessa rytmi tarttui ja olisi tehnyt mieli hypähtää mukaan tanssikohtauksiin.

Sitten voikin alkaa ylistää näyttelijöiden laulutaitoja. Sekä Charlieta esittänyt Petrus Kähkönen että Lolaa esittänyt Lauri Mikkola olivat huikeita, mitkä äänet ja mikä eläytyminen, wow ja vielä kerran wow!

Oivallista näyttämötyötä

Mukanani ollut aikuinen tyttäreni totesi, että oli upeaa katsoa, kun näyttelijät tekivät niin täysillä ja suurella sydämellä nauttien lavalla olemisesta. Se on totta, sillä näyttelijöiden energiataso pysyi vahvana koko esityksen ajan, eikä mitään puolivillaista ollut nähtävissä. Ei myöskään tullut tunnetta, että Suomen versio olisi kopioitu jostain muualta, vaikka tietenkin se on tehty kansainvälisten Kinky Boots -ohjeistuksen mukaisesti.

Musikaali ei ole kuitenkaan pelkkää tanssia ja laulua eikä tauotonta ilonpitoa, vaan tarinaan kuuluu todella vaikuttavia hetkiä. Syvällisissä vuoropuheluissa Charlien ja Lolan/Simonin kesken on ajatus ja sydän mukana, etenkin saniteettitilakohtaus on koskettava.

Vielä kerran haluaisin ylistää Lauri Mikkolaa Lolan/Simonin roolissa, sillä nimenomaan hän sytytti yleisön ja koko ensemblen. Petrus Kähköseltä osasin jo odottaa vahvaa työtä, mutta Lauri Mikkola oli minulle täysin tuntematon tekijä. Nostaisin vielä Anna Victoria Erikssonin eturiviin, sillä hänellä oli persoonallinen ääni ja villieläimen liikkeet.

Suosittelu

Kinky Bootsille lämpenee helposti. Ensi-illassa oli kuulemma koko katsomo osoittanut suosiotaan seisaallaan ja niin kävi meidänkin esityksessämme 27.9.2018. Hyvin monipuolinen yleisö nousi parveketta myöten taputtamaan esityksen päätteeksi. Ei ole mikään ihme, että Kinky Boots on valloittanut yli 6 miljoonaa katsojaa maailmanlaajuisesti ja saanut kaikki mahdolliset musikaalipalkinnot Atlantin molemmin puolin.

Kinky Bootsin taikaa on sen usko ihmiseen, usko hyvään ja oikeudenmukaiseen, usko yhteistyöhön ja ystävyyteen. Suosittelen ihan kaikille ja etenkin niille, jotka ennakkoon kuvittelevat, että Kinky Boots ei ole heidän juttunsa!