Saavutettavuustyökalut

Arvio: Kolmen kimppa

Terhi Tarvainen – Demokraatti.fi – 23.9.2019

Teatteriarvio: Näin voi käydä parisuhteessa, kun toiselta puuttuu rohkeus ja toiselta julmuus

Komedia on vaikea laji, mutta ohjaaja Liisa Mustonen työryhmineen osuu Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa suoraan nauruhermoon ranskalaisen Clément Michelin näytelmässä Kolmen kimppa (alkunimeltään Un semaine… pas plus!).

Esityksessä kaikki on onnistunutta – Mustosen ohjaus, Reita Lounatvuoren suomennos, näyttämöllepano kokonaisuudessaan sekä Jarkko Niemen, Elina Hietalan ja Olli Rahkosen näyttelijäntyö. Hietala on yksi Mustosen luottonäyttelijöistä. Myös miesrooleihin ohjaajalla on tarkkaa silmää, ja Niemi ja Rahkonen jatkavat tätä mainiota perinnettä.

Vauhtia ja verbaalista vääntöä

Mustonen on käsitellyt ohjauksissaan usein rakkautta ja parisuhdetta, esimerkkeinä ainakin hänen Teatteri Jurkkaan ohjaamansa Frankie ja Johnny sekä Avoin liitto, jossa hän myös näytteli. Näyttelijänä hänet nähtiin myös Pasi Lampelan avioliittodraamassa Päätepysäkki.

Mustosen työskentely on aina verevää ja vahvaa. Niin nytkin. Vaikka Kolmen kimppa on tekstiltään sanallista ilottelua, vaarana on vetää liikaa yli tai ali. Tai päistikkaa päin kliseitä. Yli tai päin ei nyt mennä edes siinä, kun mies ei pysty jättämään naista, koska häneltä miehille tyypilliseen tapaan puuttuu rohkeus. Vastaavasti nainen ei pysty olemaan ilkeä, koska häneltä naiselle tyypillisellä tavalla puuttuu julmuus.

Rohkeutta tarvittaisiin, jotta Pauli (Jarkko Niemi) pystyisi jättämään avovaimonsa Sofian (Elina Hietala), johon tämä on kyllästynyt kolmen yhdessä asutun kuukauden aikana. Ja Sofia tarvitsisi julmuutta, jotta voisi pysäyttää Paulin nakertavan käytöksen. Pauli värvää eroa vauhdittamaan kaverinsa Martinin (Olli Rahkonen), joka tulee asumaan pariskunnan luo viikoksi. Sen aikana on tarkoitus, että Sofia saa tarpeekseen ja lähtee.

Näytelmätekstin mies-naiskliseet voisivat ärsyttää, mutta niin ei tässä käy, kun ne ilmaistaan sopivassa kohdassa riittävän päättömällä tavalla. Näin käy esimerkiksi Paulin ja Martinin eropuheharjoituksissa.

Esitys on täynnä vauhtia ja käänteitä ja verbaalista leikkiä. Pauli vaahtoaa erilaisista tavoista suututtaa Sofia, mutta ääni muuttuu kellossa heti, kun Sofia tulee paikalle. Ja Martinin olisi tarkoitus olla kamala, mutta hän onkin täydellinen mies, joka kokkaa, nikkaroi ja rakastaa. Sofia löytää hyvää kaikesta. Hietala, Niemi ja Rahkonen pysyvät esityksen vauhdissa täydellisesti ja tarkasti.

Kolmen kimppa on puhtaan hauska komedia, jossa parasta on se, että kaikkea on annosteltu juuri sopiva määrä.