Arvio: Kolmen kimppa
Teatterissa: Kolmen kimppa
Miltä kuulostaisi sellainen, että siippasi paras ystävä muuttaisi teille asumaan? Ei kivalta, koska kyllähän ihmisellä täytyy jokin yksityisyys olla ja oma tila. Joskus olosuhteet kuitenkin vaativat joustamista, kuten Helsingin Kaupunginteatterin esittämässä Kolmen kimpassa. Elämä ei aina ole yksinkertaista.
Pauli (Jarkko Niemi) ja Sofia (Elina Hietala) ovat asuneet muutaman kuukauden yhdessä. Tässä vaiheessa pitäisi vielä rakkauden kukoistaa ja suukkojen lennellä, mutta Paulin laita on toisin. Hän ei voi enää sietää Sofiaa, mutta ei pysty kertomaan sitä naiselle. Rakastunut Sofia haluaa edelleen suukotella ja olla liki miestä. Pauli saa kuitenkin idean. Hän pyytää parasta kaveriaan Martinia (Olli Rahkonen) muuttamaan heille siksi aikaa, että Sofia kyllästyy yhdessä asumiseen ja häipyy maisemista. Martin ei tietysti tällaiseen halua ryhtyä. Tilanteet kehittyvät kuitenkin yllättävään suuntaan, eikä aikaakaan, kun Martin asuu saman katon alla nuorenparin kanssa.
Jo ensi-illassa tunsi sen, kuinka hyvin näyttelijät pelasivat yhteen. Kukaan ei näytellyt yli muiden, eikä yrittänyt saada itselleen suurempaa tilaa näyttämöltä. Jarkko Niemi on oikeastaan uskomaton sika Paulin roolissa. Mies on niin omaa itseään ja kärsimystään täynnä, ettei kuuntele yhtään, mitä muut sanovat. Elina Hietala vetää kauniin ja sympaattisen Sofian rooliin juuri sillä tavoin, että häneen luulisi kaikkien miesten rakastuvan. Martinin roolissa oleva Olli Rahkonen puolestaan on jollain tavoin ihana. Mies tuntuu olevan hieman hukassa, eikä aina tiedä, kuinka päin olisi, koska ei halua toimia vastoin omia periaatteitaan. Täytyy kiittää ohjaaja Liisa Mustosta, kuinka erinomaisesti hän on saanut paletin pelaamaan.
Studio Pasilan näyttämö on taitavasti lavastettu kodiksi. Kiitos lavastuksesta vastaavalle Tellervo Syrjäkarille. Kiinnitin jo ennen esitystä huomiota kierreportaisiin, jotka veivät mahtavan kirjahyllyn äärelle. Portaita käytettiinkin ahkerasti näytelmän edetessä. Välillä jo huimasi, kuinka hyvä kunto näyttelijöillä pitää olla, että pystyvät juoksemaan hengästymättä edestakaisin portaita. Oma kunto ei kestäisi. Portaissa käytiin myös yksi mehevä kohtaus, jossa valojen hienolla käytöllä luotiin oikea tunnelma. Valosuunnittelun takana on Teppo Saarinen. Pienenä, mutta sitäkin tehokkaampana yksityiskohtana on mainittava kädessä särkyvät juomalasit. Sellaiset voisi olla aika hauska juttu välillä itsellekin.
Teatteriin mennessä olin jokseenkin vakuuttunut, että kyseessä olisi hyvin tavanomainen komedia, mutta voi kuinka yllätyinkään. Kolmen kimppa on ratkiriemukas ja ehkä hieman erilainenkin komedia. Ollaan periaatteessa vakavien asioiden äärellä, mutta yksi pieni väärinymmärrys saattaa luoda katsojalle hillittömän hilpeitä hetkiä. Nauraa sai vedet silmissä. Nautin tällaisten esitysten katsomisesta. Pari tuntia ja aivot voi heittää totaalisesti narikkaan. Esityksen jälkeen on rentoutunut olo, kun on nauranut oikein kunnolla. Kyseessä on siis kunnon nauruterapia.
Kolmen kimppa on esitys, jota suosittelen lämpimästi kaikille vähemmän teatterissa vieraileville. Näytelmää on helppo katsoa. Antaa vain näyttelijöiden viedä mukanaan. Tämä muuten on myös näytelmä, joka sopii kaveriporukoille.