Arvio: Kolmen kimppa
Kolmen kimppa @ Helsingin kaupunginteatteri
Pauli (Jarkko Niemi) on kyllästynyt tyttöystäväänsä Sofiaan (Elina Hietala), mutta hän ei kuitenkaan halua olla kauhea ihminen ja jättää tätä. Niinpä Pauli saa loistoidean ja käskee ystävänsä Martinin (Olli Rahkonen) asumaan heidän luokseen. Kimppakämppä, siitä tulee kivaa. Tosi kivaa! Paitsi että tarkoituksena on saada Sofia ärsyyntymään kolmen kimppaan ja häipymään paikalta ilman, että Paulin täytyy jättää hänet. Kaikenlaisia suunnitelmia tehdään ja väärinkäsityksiä syntyy, eikä kaikki tietenkään mene niin kuin kuvittelisi. Kenellä menee ekana hermot ja kuinka kolmen kimppa lähtee pyörimään, se selviää tarinan edetessä.
No niin! Näin! Aivan mahtavaa! Kolmen kimppa on melkoisen täydellinen komedia, pidin siitä valtavasti ja nautin katsomossa tosi paljon. Clément Michelin kirjoittama esitys etenee rytmikkäästi, naurattaa ja hauskuuttaa, pitää otteessaan ja onnistuu olemaan raikas olematta kuitenkaan turhan höttöä. Reita Lounatvuoren loistava suomennos tuo huumorin osuvasti suomen kielelle ja teksti taipuu nuorekkaaksi ja esityksen tunnelmaan sopivaksi. Liisa Mustosen ohjauksessa tämä kolmen kimppa pyörii erinomaisesti, Mustonen onnistuu henkilöohjauksessa hienosti ja esitys etenee sujuvasti, paketti on kasassa ja kaikki toimii. Tellervo Syrjäkarin tyylikäs lavastus ja hahmoille sopiva puvustus tukevat tarinaa hyvin ja lavastus tarjoaa tarinalle mainion miljöön.
Näyttelijäkolmikko on ihan mahtava, heidän yhteistyönsä on saumatonta ja jokainen tekee loistavaa työtä. Hahmojen väliset suhteet tuntuvat aidoilta ja uskottavilta. Jarkko Niemi on mielettömän hyvä Pauli, todella hyvää työtä ja kaikki ilmeet ja eleet kohdallaan, ai että kuinka nautinnollista katsoa näin sujuvaa roolityöskentelyä! Loistavasti tavoitettu Paulin tuskastelu Sofian jättämisen kanssa ja ärsyyntyminen siihen, kuinka asiat alkavat kulkemaan. Olli Rahkosen Martin on tosi mukavan oloinen, kiva tyyppi, ja Rahkonen tekee Martinista tosi miellyttävän. Mutta saa hän roolissaan päästellä höyryjä ja riehua, ihan huikea kohtaus kun Martin sitten räjähtää, aikamoisen mainiota työtä Rahkoselta, niin kuin kaikissa muissakin kohtauksissa. Elina Hietala onnistuu myös erinomaisesti, hänen Sofiansa on ymmärtäväinen ja ystävällinen, ja tuntuu kestävän kaikenlaiset kummallisuudet, mutta alkaa Sofiaakin epäilyttämään, kun tapahtumat menevät hyvin omituisiksi. Hietala tekee roolissaan hienoa työtä.
Totesin tämän nähtyäni Twitterissä, että olen luopunut lopullisesti komediaennakkoluuloistani, ennen en nimittäin ole tykännyt komedioista tai käynyt niitä paljoa katsomassa. Toki olen vuosien varrella nähnyt paljon hyviä komedioita ja tykännyt niistä, eli en ole silti komedioita vältellyt vaikka en niistä ole erityisesti välittänytkään. Nyt (tai jo jonkin aikaa sitten) olen kuitenkin siis luopunut tästä typerästä tavasta kokonaan, komedioita on säännöllisesti katsomislistalla ja mikäs siinä on katsoessa, jos ne ovat tällaisia. Pidin siis tästä valtavasti, kuten jo totesinkin. Tämä on tosi sujuva ja hauska tarina, nappivalinnat rooleihin ja rytmikäs, otteessaan pitävä ohjaus, ei kai sitä muuta kaivatakaan. Vaikka rakastan syvällistä draamaa, synkkyyttä ja vaikeuksia, ei niitä tarvitse joka tarinassa olla, sen tämä osoittaa, kuten moni muukin kevyempi esitys. Minulla oli katsomossa superhauskaa, viihdyin loistavasti ja tahdon nähdä tämän uudelleen. Tosi iloinen fiilis oli esityksen jälkeen, ja hymyilyttää kyllä vieläkin.
En oikein osaa sanoa tästä mitään rakentavaa, minusta kaikki toimi erinomaisesti, näyttelijät tekivät huikean taitavaa työtä ja pelasivat hienosti yhteen, ohjaus piti paketin mainiosti kasassa ja esitys oli onnistunut parin tunnin paketti nauruterapiaa. Todella hyvä, hienosti lavalle tuotu komedia, raikas ja näppärä, viihdyttävä, täynnä oikeasti hauskaa huumoria ja hyviä ratkaisuja. Ei siis mitään pahaa sanottavaa, Kolmen kimppa toimii lajityypissään täydellisesti ja on tyylipuhdas, erinomainen komedia.