Arvio: Kuka tappoi bambin?
Kuka tappoi bambin, pahan muistijäljet
Pikkukaupungin vauraan omakotitalon salissa on aikuisten juhlat, mutta kellarissa tapahtuu perheen Nathan-pojan suunnittelema joukkoraiskaus. Tämän tapahtuman ympärille kietoutuu Monika Fagerholmin teos Kuka tappoi bambin? (2019), jonka Pipsa Lonka on dramatisoinut tiivistunnelmaiseksi, väliajattomaksi esitykseksi. Sen kaksi aikaa kulkee rinnakkain paljastaen väkivallanteon merkkejä kantajissaan. Näytelmän nimen perään on lisätty alaotsikko Voiko pahan unohtaa? Se kuvaa kokonaisuutta ytimekkäästi.
Helsingin kaupunginteatterin pienelle näyttämölle solmiutuu esitys, jossa rikos palaa vuosien jälkeen ajankohtaiseksi, kun yksi osallisista ilmoittaa aikovansa tehdä siitä filmin. 26-vuotias Gusten ei ole muutoinkaan voinut unohtaa tapahtunutta ja uusi käänne saa hänet kipuilemaan entistä rajummin. Hän kurittaa itseään lisäämällä juoksulenkkiensä määrää ja rankkuutta ja tekee kiinteistövälittäjän työtään yhä tiiviimmin.
Naissuhteissaan Gusten elää menneen ja nykyisyyden vyyhdissä, ei osaa irrottaa mutta ei myöskään sitoutua. Hänen kaikkea tekemistään määrittää tuo yksi tapahtuma, johon hän on vastentahtoisesti osallistunut, joka on hänelle merkinnyt viattomuuden kuolemaa. Pyry Nikkilä on riipaisevan rikkinäinen Gusten aikuisena ja Jaakko Hutchings hauras 16-vuotias Gusten. Tyttöystäviä näyttelevät Misa Lommi ja Aksinja Lommi.
Sitä vastoin Nathan (Justus Pienmunne) näyttää unohtaneen tapahtuneen. Hän vähättelee asiaa ja jatkaa yläluokkaista elämäänsä bailaten ja Alpeilla lasketellen. Toisaalta pinnan alle ei pääse kurkistamaan, sillä sen panssari on kova. Pienmunne tekee näyttävän roolin, jossa näkyy hänen tanssijan taustansa. Nathan tuntuu sukkuloivan liukkaasti elämän mutkissa.
Kolmas esiin nostettu kaveri Cosmo (Elias Keränen) työstää muistoa omalla tavallaan. Hän haluaa tehdä tapahtuneesta elokuvan. Cosmo on häikäilemätön ja saa Gustenin raiteiltaan.
Entä vanhemmat? Heistä piirtyy kuva, joka ei mairittele. Koko esityksen aloittaa Gustenin oopperalaulajaäiti Angela laulaen alasti kylpyammeessaan, joka kiertää ympäri näyttämön. Roolihahmosta on tehty dramaattisessa liioittelevuudessaan ylenpalttinen ja koominen. Angela matkaa maailmaa ristiin rastiin ja palaa kotiin saavutuksiaan suurennellen. Poikansa hän jättää matkojen ajaksi Nathanin perheen hoiviin. Leena Rapola on hulvattoman häpeilemätön taiteilija, joka elää omassa maailmassaan ja herää vakavien kysymysten äärelle vasta poikansa rikosta tuomittaessa.
Nathanin äiti Annelise (Heidi Herala) on kirinyt koulukodista kansainvälisen firman toimitusjohtajaksi ja muistaa kaikkitietävänä kerskailla ansioillaan. Tätä äitiä ei muserreta tuomioilla, vaan hän on valmis häivyttämään poikansa teot. Herala revittelee roolissaan komeasti. Perheen isä (Kari Mattila) tyytyy vanhaan ”pojat on poikia”-hokemaan. Niinpä, raiskaus on yhä rikos, johon kontekstista riippuen suhtaudutaan eri tavoin.
Riikka Oksasen ohjaus lomittaa hienosti kohtauksia ja rakentaa niitä vahvan kehollisuuden kautta. Nuorten liikekieltä hallitsee näyttämöllä ajoittain levoton syke, joka etsii purkautumistaan. Näytelmä panee katsojan miettimään omaa suhdettaan yhäti eläviin asenteisiin sekä kasvavaan nuorten väkivaltaan, jonka uutisoinnilta ei voi välttyä. Ohjaus ei viivyttele eikä turhia maalaile.
Janne Vasaman lavastus yhdessä Kari Leppälän valaistuksen kanssa varioi riisuttua näyttämöä tehokkaasti. Päähenkilön mielenmaisema saa sävyjään maisemakuvien ja -videointien sekä kylminä hohtavien neonputkineliöiden keskellä. Näytelmän katsomiskokemus ei ole helpoimmasta päästä, vaikka itse rikosta ei näytetäkään. Se on kuitenkin ehdottomasti palkitseva.
Monika Fagerholm – Pipsa Lonka: Kuka tappoi bambin? Suomennos Laura Jänisniemi, dramatisointi Pipsa Lonka, ohjaaja Riikka Oksanen, koreografia Justus Pienmunne, lavastus Janne Vasama, pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, projisoinnit Mika Haaranen, äänisuunnittelu Eero Niemi, laulukonsultaatio Pia Komsi, laulut improvisoinut Leena Rapola, naamioinnin suunnittelu Maija Sillanpää, dramaturgi Henna Piirto. Kantaesitys Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 31.8.2023.