Arvio: Kultainen vasikka
Vain raha merkitsee. Rahalla saa rakkautta, köyhällä ei ole edes rakkautta, koska raha puuttuu. Maria Jotuni kirjoitti Kultaisen vasikan sata vuotta sitten. Ja tässä se taas nähdään, hyvä työ kestää aikaa ja on tässä FB/Insta/digiajassa yhä ajankohtainen.
Helsingin kaupunginteatteri kertoo näytelmästä näin: ”näytelmä kertoo epävakaiden olojen ja puutteen keskellä keinottelemaan ryhtyvistä ihmisistä, jotka unelma nopeasta rikastumisesta ja sen tuomasta turvasta sokaisee. Kaikki on kauppatavaraa, myös rakkaus.
Niukkuudessa elävän valokuvaaja Ahlroosin perheen kahdesta tyttärestä Lahja on vielä naimaton ja Eedit elää avioliitossa rehellisen liikemiehen Jaakon kanssa, mutta alkaa äitinsä tavoin haaveilla rikkauksista ja leveämmästä elämästä. Kumpi vie voiton, raha vai rakkaus?
Ohjaaja Heidi Räsänen luonnehtii näytelmää Teatteriin-lehdessä seuraavasti: “Nainen tekee sen mikä perinteisesti on ollut miesten tekemää: käy vieraissa, vaurastuu. Ja tämä tehdään ilman, että ruvetaan yhtään jätkiksi, ja kirjoitetaan se erittäin hyvän, sarkastisen ja ovelan huumorin kautta.”
Eeditin (Vappu Nalbantoglu) rakkauden kohde vaihtuu sen mukaan, kuka on valmis maksamaan rakkaudesta parhaan hinnan. Vappu on hyvin uskottava, hänen eleensä ovat pieniä ja tehokkaita. Porvariston hillittyä hulluutta hyvin sulavassa paketissa.
Pikkusisar (Helmi-Leena Nummela) on mieletön nuoruuden innolla vauhkoava hupakko, jolla on silti tiukka päämäärä, mies on saatava ja sillä selvä. Hän ottaa lavan haltuun erittäin intensiivisesti niin, että hetkeksi unohtaa nähneensä näyttelijän myös toisissa rooleissa – tämä rooli näyttää hänelle niin omalta.
Heidi Herala rahanhimossaan hedelmäpeliä takovana äitinä ja Huonon Äidin suuri suosikki Jari Pehkonen isänä tekevät karismaattisen työn komediassa, joka tuntuu kuin tämän päivän realitysarjalta sadan vuoden iästään huolimatta.
Kenelle tätä näytelmää voi suositella? Suosittelen tätä näytelmää kaikille, joille on tärkeää se, miltä mä näytän mun FB-päivityksissä ja kaikille, joilla elämä menee ohi, kun pitää niin pirusti saada pystyyn kulisseja. Suosittelen tätä näytelmää myös kaikille sellaisille vanhemmille, jotka saavat kuunnella päivät pääksytyksen teinin vinkunaa siitä, miten nyt just pitää saada se 200 euron takki, koska kaikilla muillakin on. Maria Jotuni pistää jauhot suuhun haudan takaa meille digiajan lapsille ja se on taito, se.