Arvio: Faktiska händelser
Lilla Teatern pyysi katsojiaan jakamaan palojaan elämästä. Mikä on heidän paras päätöksensä? Mitä he katuvat? Minkä kohtauksen elämästään he haluaisivat nähdä Lilla Teaternin näyttämöllä?
Näiden kysymysten pohjalta on syntynyt Faktiska händelser -näytelmä. Se perustuu nimensä mukaisesti katsojien kertomiin todellisiin tapahtumiin.
Tästä lähtökohdasta voisi syntyä sekametelisoppaa muistuttava näytelmä, koska yhtenäinen punainen lanka puuttuu. Elisa Makarevitchin dramatisoima ja Joakim Grothin ohjaama näytelmä on kuitenkin yllättävän hallittu kokonaisuus.
Näytelmä lähtee liikkeelle siitä, että näyttelijät esittäytyvät. He pääsevät vastaamaan samoihin laajoihin kysymyksiin, joita yleisöltä kysyttiin. Kysymykset paljastavat sen, että lavalla on yllättävänkin heterogeeninen joukko. On kristitty, ortodoksi, ateisti ja jotain siltä väliltä.
Sen jälkeen onkin vuorossa katsojien lähettämien vastausten vuoro. Osasta on rakennettu oma dramatisoitu kohtauksensa. Osa kolahtaa ilman dramatisointejakin. Joskus pelkkä tapahtumien kertominen riittää.
Elämä on matka
Aika monessa yleisön lähettämässä tarinassa ollaan matkalla. Ollaan junassa, bussissa tai taksissa. Tämän matkaamisen voi ymmärtää elämisen metaforaksi. Elämä on matka, jonka varrelle mahtuu monenlaista.
Esimerkiksi näyttelijä Birthe Wingren kertoo tarinan paikallisjunasta, jossa takapenkillä naukkaili pullostaan kaksi juoppoa. Asemalla juopot lähtivät tyhjentämään rakkoaan, kun juna lähtikin liikkeelle. Toinen juopoista ehti kyytiin, mutta toinen jäi roikkumaan ovenkahvaan. Muiston lähettänyt katsoja oli ainut, joka uskalsi vetää hätäjarrusta silläkin uhalla, että olisi saanut sakot.
Tämä muisto edustaa näytelmän alkupuolen hilpeintä osuutta. Samaan sarjaan kuuluu Niklas Häggblomin kuvaama seikkailu sairaalassa peppu paljaana ja Kira-Emmi Pohtokarin yritykset löytää elämän rakkaus deittisivustolta.
Epäilemättä näytelmän paras anti on tarjolla väliajan jälkeen. Jos ensimmäinen puolikas sisältää hilpeitä muistoja, jälkimmäinen koostuu kaikkein kipeimmistä.
Näytelmän pisimmät väliaplodit saa Birthe Wingren. Hän kertoo paikallaan istuen karun tarinan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Oli naapurin setä, joka kopeloi pikkutyttöä ja yritti raiskata marjametsässä. Eikä setä ollut ainoa hyväksikäyttäjä. Kaikkein karuinta on se, että nämäkin tapahtumat ovat jonkun katsojan kokemia.
Politiikkaa ja mielipiteitä jakavia aiheita ei kaihdeta
Lilla Teaternin näytelmässä yllättävän aseman saa #metoo-liike ja ilmastonmuutos. Ymmärtääkseni niistä ei erikseen kysytty katsojille lähetetyssä kyselyssä. Silti ne nousevat esille useaan otteeseen.
Äänen saa niin hyväksikäytetty kuin ryhmäorgioista haaveileva katsoja. Puhumattakaan ydinvoiman vastustajasta ja katsojasta, joka mieltää ilmastonmuutoksen nuorten hysteriaksi. Näytelmässä ei siis kaihdeta politiikkaa ja mielipiteitä jakavia aiheita.
Faktiska händelser on kiinnostava kokeellinen näytelmä, jossa teatteriin mennessä ei tiedä, mitä odottaa. Se tarjoaa tirkistelymahdollisuuden tavallisten ihmisten arkielämään kuin BB-talo, mutta tarinoiden lähettäjät jäävät anonyymeiksi. Tärkeimpiä eivät ole ihmiset tarinoiden takana, vaan tarinat itsessään.
Kuuden näyttelijän ryhmä tarinoi, laulaa ja soittaa kuin iltanuotiolla. Kertomuksissa näkyy koko elämän kirjo iloisista hetkistä niihin hetkiin, jolloin elämä tuntuu romahtavan. Tarinat ovat yksittäisten ihmisten lähettämiä, mutta aiheet ovat universaaleja. On syntymiä ja kuolemia. Elämä on kokoelma tapahtumia niiden kahden välissä.