Arvio: Mörköooppera
Mörköooppera päivittyi tähän päivään
Mörkö se lähti piiriin, tinttan tanttan tallallei! Kaa kaa karhulassa karhun lapset laulaa. Kop kop kopukopu kop, kuka siellä portilla kolkuttaa? Mörkö se tahtoi lumiukon laittaa parkkipaikan päälle juu! Huiskis haiskis haukku, möröltä pääsi paukku eduskuntatalossa, kristallilamppujen valossa!
Jo on kumma juttu, jos yksikään edellisistä fraaseista ei kuulosta tutulta. Ne ovat peräisin Marjatta Pokelan vuoden 1980 lastenmusikaalista Mörköooppera, joka on palannut nyt lähes 40 vuotta myöhemmin päivitettynä Helsingin kaupunginteatteriin. Monet musikaalin kappaleista ovat jääneet elämään lastenlauluina, ja oma tyttärenikin tunnistaa sen suurimman hitin, Mörkö se lähti piiriin.
Mörköoopperalla on nostalgia-arvoa meille kolme-nelikymppiselle vanhemmille, ja itsellänikin on muistaakseni Mörköoopperan vinyylilevy jossain vanhemmillani. Laulut ovat jääneet mieliin niin vahvasti, että muistan edelleen monet laulujen sanoista ulkoa.
Toisaalta juuri kyseinen levy on syy sille, miksi lähdin katsomaan HKT:n uutuutta hieman varautuneesti. Ollaan nyt ihan rehellisiä: kyllähän monet lauluista ovat aika sietämättömiä ralleja ja levyllä laulava lapsikuoro epävireinen.
Siksi olin helpottunut, kun kävi ilmi, että HKT:n uusi sovitus Kimmo Virtasen ohjauksessa on jotain aivan muuta.
Esityksessä on kaksi kantavaa ja yli muiden loistavaa voimaa: mörköä esittävä ihastuttava Sanna Majuri sekä musiikin sovituksesta ja säestyksestä vastaava multi-instrumentalisti, Musiikkimato Lauri Schreck.
Lavalla soitetaan mm. sähkökitaraa, luuppikonetta ja kannelta, ja laulajat myös tanssivat ja räppäävät. Mörkö se lähti piiriin taipuu esityksessä rockiksi, ja Majuri esittää kappaleen rocktähden elkein. Kuullaanpa esityksen loppupuolella myös Yön kuningattaren aariaa Taikahuilusta.
Schreckin käsittelyssä laulut ovat päivittyneet hauskasti tälle vuosituhannelle mutta niissä käytetyt syntikkasoundit kuulostavat silti kuin ne olisivat peräisin 1980-luvulta. Sovitukset yllättävät ja yhden kappaleen päättyminen saa odottamaan seuraavan alkamista. Välillä jopa unohtaa kuuntelevansa samoja ralleja kuin aikoinaan levyltä.
Jopa lapseni oli niin vaikuttunut hänen soitostaan, että hän halusi käydä kiittämässä muusikkoa esityksen jälkeen!
Vauhdikkaasta koreografiasta vastaa Jyrki Karttunen, ja lavastuksen ja pukujen takana on Alisha Davidow.
Mörköoopperassa ei puhuta lainkaan vaan tarinaa viedään laulujen välissä eteenpäin sanattomasti. Kertojan ääni kyllä kertoo, että mörkö päättää lähteä kotimetsästään, Mökkyrästä, Helsinkiin tutustumaan mölliäisten eli ihmisten maailmaan. Helsingissä mörkö päätyy muun muassa kouluun, presidentinlinnaan, kauppatorille ja raitiovaunuun ja tapaa paljon ihmisiä. Mörkö tuntee olonsa kuitenkin ulkopuoliseksi ja kaipaa takaisin kotiinsa.
Esitys sopii melko pienillekin katsojille. Sen pituus väliaikoineen on 1,5 tuntia, lavalla tapahtuu paljon ja lavasteet ja puvut ovat värikkäitä ja täynnä hauskoja yksityiskohtia. Pienellä näyttämöllä näyttelijät ovat hyvin lähellä, ja katsojat näkevät heidän ilmeensäkin paremmin kuin suurella näyttämöllä. Tyttäreni ihastelikin, miten hienot maskit näyttelijöiden kasvoihin oli maalattu.
Lapseen Mörköooppera upposi loistavasti, ja esitys oli viihdyttävä ja hienosti tehty myös isän mielestä. Kotiin lähdettiin hymyssä suin ja hyräillen Koputusleikkiä. Ja Majurin esittämä mörkö oli niin söpö, että hänet olisi tehnyt mieli ottaa taskuun ja viedä kotiin lemmikiksi.