Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Mörköooppera

Liisa Talvitie – Apu blogit, Liisan seikkailut – 22.3.2018

Mörköoopperan riemastuttavat tähdet Sanna Majuri ja kumppanit

Enpä olisi arvannut, miten makeasti Marjatta Pokelan (1925-2002) vuonna 1980 päivänvalon nähnyt Mörköooppera päivittyy Helsingin kaupunginteatterissa. Pienen näyttämön esitystä suositellaan yli nelivuotiaille, mutta se maistui myös kymmenvuotiaalle Lilianille ja kymmenvuotiaan mummille, minulle, joka aikoinaan ei enää jaksanut kuunnella korvamadoiksi asti äityneitä rallatuksia.

Pokelan musiikin on esitykseen sovittanut Lauri Schreck, ja millaisen musiikillisen ilotulituksen hän on tutuista lauluista saanutkaan aikaan! Oulusta Helsinkiin, ihmisten maailmaan Mökkyrän satumaasta matkaava Mörkö rokkaa ja räppää niin, että yleisö tempautui täysillä ensi-illassa mukaan. Tuttujen laulujen ja sävellysten sovituksissa on vaikutteita koneellisesta pop-musiikista asti.

Sanna Majuri näyttää koko skaalansa näyttelijänä ja laulajana ja on varsinainen rokkistara muutamassa kohtauksessa. Ei ihme, että takanani istunut nelivuotias poika sanoi: – Äiti, mun sydän hakkaa ihan hirveesti!

Kaupunginteatterin tanssiryhmä häikäisee nyt myös laulajina, ja laulamisen taitoa läpilauletussa Mörköoopperassa tarvitaankin. Koko porukkaa liikuttaa näyttämöllä ilmiselvästi suuri tekemisen riemu, ja se kantaa katsomoon asti.

Satumainen tarina ei juutu hetkeksikään paikalleen, ja siitä on kiittäminen esityksen ohjaajaa Kimmo Virtasta, koreografi Jyrki Karttusta ja lavastuksen sekä puvustuksen suunnitellutta Alisha Davidowia.