Arvio: Moulin Rouge! Musikaali
Moulin Rouge! Musikaali – säkenöivää showta ja raastavaa rakkautta
Helsingin kaupunginteatterin musikaalit ovat säihkyneet ja sykkineet tiensä suomalaisten sydämiin. Moulin Rouge! Musikaaliin oli ennen ensi-iltaa myyty jo ennätykselliset 80 000 lippua.
Moulin Rouge! Musikaali tempaa katsojan 1800-luvun lopun Pariisin eroottiseen kabareetunnelmaan lähes maagisella intensiteetillä, joka tihkuu teatterin taikaa. Taidokas ja vauhdikas värikylläinen show saa pään pyörälle. Kurtisaanin ja nuoren taiteilijan riipaiseva rakkaustarina alkaa elää niin aitona, että rakastavaisten tuska tihkuu katsomoon asti.
Musikaali perustuu vuonna 2001 ilmestyneeseen elokuvaan. Kaupunginteatterin esitys on pohjoismainen yhteistuotanto, mihin päädyttiin esitysoikeuksien saamiseksi. Helsingin ensi-ilta 29. elokuuta oli neljäs ohjaaja Anders Albienin ohjaus Oslon, Tukholman ja Kööpenhaminan jälkeen. Myös puku- ja valosuunnittelu, koreografia ja lavastus ovat Pohjoismaissa samat, mutta kaikki esiintyjät ja tekniset toteuttajat paikallisia.
Keskeisimmissä päärooleissa loistavat Risto Kaskilahti yökerhoisäntänä ja rakastavaiset Jennie Storbacka kurtisaani Satinena sekä Martti Manninen säveltäjä Christianina.
Mannisen Christian kasvaa arasta nuorukaisesta intohimoiseksi, voimakastahtoiseksi ja pelottomaksi mieheksi. Mannisen karisma jättää muut varjoonsa etenkin loppupuolen laulunumeroissa.
Musikaaliin ei ole sävelletty musiikkia. Lähes kolmetuntisen esityksen aikana kuullaan 70 kappaletta viimeisiltä seitsemältä vuosikymmeneltä. Orkesteria johtaa kapellimestari Ville Myllykoski, vastaava kapellimestari on Eeva Kontu.
Paavo Leppäkosken suomennos leikittelee myös muutamilla suomalaisten iskelmien nimillä. Surua pyyhitään silmistä ja luvataan mannapuuroa ja mansikkaa.
Lavalla nähdään viisikymmentä huippuammattilaista, joista jokainen on oleellinen osa kokonaisuutta. Erityismaininnan ansaitsevat myös Christianin taiteilijaystävät; Antti Langin Lautrec sekä Matti Leinon Santiago, joiden taiteen ja elämän sisältö kiteytyy iskulauseeseen: totuus, kauneus, vapaus, rakkaus.
Musikaalin pohjoismaalainen sekä suomalainen luova työryhmä on luonut huikean häikäisevän kokonaisuuden, jonka kymmenet eri alojen ammattilaiset ovat hioneet timantiksi.
Tarinoissa hyvällä on aina paha vastavoimansa. Moulin Rougen pahis on Joel Mäkisen tulkitsema Montrothin herttuatar, joka on tottunut omistamaan ja hallitsemaan kaikkea ja kaikkia. Hän lupaa kurtisaani Satinelle lähes kuun taivaalta, mutta elämän karut vastoinkäymiset eivät ole kovettaneet Satinen sielua; hän taipuu paljoon, mutta ei alistu herttuan omaisuudeksi.
Satinea ei lopulta vapauta rakkaus vaan kuolema. Tuberkuloosin heikentämä Satine kuolee salarakkaasta julkirakkaaksi nousseen Christianin käsivarsille. Ensi-ilta yleisössä useampi itkee ääneen, kun Satinen ruumis kannetaan pois näyttämöltä.
Musikaalista jäisi raskas olo, jos esitys päättyisi tähän. Pian laulu raikaa entistä vahvempana ja jalat nousevat can-canin pyörteissä yhä korkeammalle. Jää katsojan päätettäväksi kertooko tämä siitä, että shown on jatkuttava, ”Show must go on” tapahtuipa mitä tahansa vai siitä, että kuolleiden muistoa voi parhaiten kunnioittaa elämällä täydesti ja nauttimalla elämästä.