Arvio: Nainen – aina parhaassa iässä
Musiikkiviihdeilta Nainen – aina parhaassa iässä pirskahtelee iloa ja energiaa
Nainen – aina parhaassa iässä -esitys Helsingin kaupunginteatterin Teatteristudio Pasilassa on saanut alkunsa tänä vuonna 60 vuotta täyttävän rakastetun Merja Larivaaran ideasta.
Esitys on musiikilla ja huumorilla kuorrutettu katsaus naiseuteen ja naisten rooleihin nyt ja menneinä vuosikymmeninä. Esitys juhlii naiseuden upeutta pilke silmäkulmassa. Mukana on myös Larivaaran elämänhistoriaa.
Karismaattinen Larivaara on esityksen kiistaton tähti. Merkittävässä roolissa esityksessä on musiikki, jota lavalla soittaa Kaihon karavaani. Suurin osa musiikista on uusia sävellyksiä.
Naisten monia rooleja tulkitsevat Merja Larivaaran kanssa Aino Seppo ja Leenamari Unho. Mikko Virtanen tuo teemaan upealla tulkinnallaan miesnäkökulmaa.
Esitys ei ole perinteistä teatteria vaan kokoelma musiikkia ja tekstejä, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin.
Näyttelijät onnistuvat luomaan illuusion, jossa katsoja unohtaa, että istuukin teatterin tuolissa eikä ole mukana ystävättärien kohtaamisessa. Lavalla on läsnä naisen elämän iloja ja suruja, mutta mollisävyihin ei jäädä jumiin saati surkuttelemaan. Esityksen nainen on upea ja ainutlaatuinen, ei vain tasa-arvoinen vaan lähes ylivertainen.
Esitys on täynnä yllättäviä kohtauksia, joista mieleenpainuvin on näyttelijöiden häkellyttävä muuntautuminen koiriksi. Tumma tarralappu nenänpäähän, karvalakki päähän ja ruskea jakku päälle ja wuf; vaikutelma emäntäänsä baarista kotiin odottavista lemmikkikoirista on niin aito, että katsoja odottaa näkevänsä myös iloisesti heiluvia tuuheita häntiä.
Esitys on erinomainen energialataus elämäniloa etenkin pimeneviin syysiltoihin.