Arvio: Päiväni murmelina
Päiväni murmelina jatkaa upeiden musikaalien sarjaa Helsingin kaupunginteatterissa
Helsingin kaupunginteatteri korkkaa teatterisyksyn jälleen huippumusikaalilla.
Samuel Harjanne teki sen taas! Ohjaaja on nostanut Helsingin kaupunginteatterin kansainväliselle musikaalitasolle Kinky Bootsilla (2018) ja Pienellä merenneidolla (2019), ja uusi Päiväni murmelina jatkaa samaa, korkeatasoista linjaa.
Päiväni murmelina on monelle tuttu elokuvana, jota Bill Murray tähditti unohtumattomasti julkkismeteorologi Phil Connorsina. Elokuva ilmestyi jo 1993, mutta sen käsikirjoittajan Danny Rubinin ja musiikista ja laulujen sanoista vastaavan Tim Minchinin käsialaa oleva musikaalikomedia sai ensi-iltansa Lontoossa 2016 ja sijoittuu nykyaikaan.
Connors päätyy Punxsutawneyn pikkukaupunkiin uutisoimaan, näkeekö murmeli Phil varjoaan vai ei. Varjo tietäisi talven jatkumista. Punxsutawney, Phil-murmeli ja koko perinne ovat todellisia, vaikka tarina muuten onkin mielikuvituksen tuotetta.
Murmeliperinne tarjoaa puitteet juonelle, jossa varsin epämiellyttävä ja itsekeskeinen Connors herää aamulla aina uudestaan ja uudestaan samaan murmelipäivään – vaikka kaikille muille päivä koittaa ensimmäistä kertaa. Siitä alkaa matka, jossa Connorsin lähestymistapa ja tunteiden kirjo vaihtelee oman hyödyn tavoittelusta ja hedonismista toivon menettämiseen ja lopulta hänen tuottajansa Rita Hansonin lempeällä esimerkillä haluun tehdä hyvää myös muille.
Lari Halme vie potin
Erinomainen Lari Halme huhkii pääroolissa lähes tauotta ja tuo ikoniseen rooliin lisää fyysisyyttä ja fyysistä komediaa, jossa pienetkin eleet ovat mietittyjä ja kokonaisuutta tukevia. Energinen Maria Lund on sähäkkä loputtoman elämäniloisena Rita Hansonina, joka yrittää vain hoitaa työnsä kunnialla tv-tähden vaihtelevasta käytöksestä huolimatta.
Kaupunginteatterissa lavastus tuppaa olemaan huippuluokkaa, ja nytkin Punxsutawney herää sen myötä eloon. Etukäteen mietin, miten elokuvan montaasit esimerkiksi jatkuvasta samaan päivään heräämisestä onnistuvat teatterin lavalla, mutta asia on ratkaistu kekseliäästi, ja kuin taikuudella Lari Halme aina ehtii nopeasta temmosta huolimatta takaisin sänkyyn ennen herätystä! Mietintämyssy on ollut tiukasti päässä myös takaa-ajokohtauksessa, jossa Connors ja hänen juoppokaverinsa pakenevat poliisia murmelivoimin kulkevalla autolla.
Valaistuksen merkitys korostuu erityisesti musikaalin synkimmässä jaksossa, kun Connors ei jaksa enää elää samaa päivää uudestaan ja uudestaan ja hakee asiaan lopullista ratkaisua varjot kintereillään.
Riemastuttava komedia jättää hyvälle mielelle
Korona-aika tekee musikaalista erityisen ajankohtaisen. Moni etätyöläinen on päässyt nyt henkilökohtaisesti kokemaan, miltä tuntuu, kun päivät toistavat itseään jopa kuukaudesta toiseen. Vaikka Päiväni murmelina on komedia, se herättelee katsojassa ajatuksia siitä, mitä itse kukin tekisi, jos saman päivän voisi elää aina uudestaan ja aikaa olisi loputtomiin. Entä oikeassa elämässä, miten kukin aikansa käyttää ja miten sitä arvottaa? Jokainen päivä on jollekin se viimeinen, mutta onko eletty aika käytetty elämiseen vai sitten kun -ajatteluun?
Tunnekirjosta huolimatta Päiväni murmelina on ennen kaikkea hauska. Se onnistuu yhdistämään eskapismin ja samastuttavan realismin. Itse juoni on fantasiaa, mutta sen teemat loukkuun jäämisestä haluun kasvaa ihmisenä ovat tuttuja kaikille.
Riemukkaat joukkokohtaukset ja pääparin karisma saavat musikaalin lentoon ja meno vain paranee loppua kohti. Esityksen jälkeen katsojallakin on mahtava fiilis.
Teatteriarvostelua on tänä aikana mahdotonta kirjoittaa ilman pandemian huomioimista. Moni varmasti miettii, uskaltaako teatterissa käydä nyt korona-aikaan, ja itseänikin se jännitti etukäteen. Paikan päällä tuli kuitenkin varsin turvallinen olo, sillä valtaosa yleisöstä piti maskeja, turvaväleistä muistutettiin usein ja katsomossa oli tavallista väljempää.