Arvio: Palkkamurhaajan painajainen
Farssikomedia nostaa naurun pintaan
Palkkamurhaajan painajainen tarjoaa yleisölleen takuuviihdettä, jossa ei ehdi ikävystyä.
Helsingin kaupunginteatteri antaa, mitä esittelytekstissään lupaa: Palkkamurhaajan painajainen on huippuunsa viritetty farssikomedia ja täyttää puolitoista tuntia viihteellä.
Näyttämöllä vierekkäiset ovet aukeavat ja sulkeutuvat. Peter Ahlqvistin lavastus toimii heti alusta alkaen ja kestää esityksen loppuun asti. Onneksi.
Mies istahtaa hotellihuoneen tuolille ja sitoo hirttosilmukkaa verhonnyöristä. Viereisessä huoneessa palkkamurhaaja istuu omalla tuolillaan ja tutkailee näkymiä ikkunasta. Palkkamurhaaja Ralph (Santeri Kinnunen) on tullut hoitamaan päiviltä oikeustalolle saapuvan todistajan. Itsemurhaa hautova Frank (Iikka Forss) on vaimonsa hylkäämä reppana, jonka pitäisi kuvata oikeustalon tapahtumia.
Frankin olemus valloittaa säälittävänä ihmisiintakertujana. Mutta palkkamurhaajan työ häiriintyy ja hermot kiristyvät. Ralph yrittää saada Frankin pois päiviltä, mutta hotellivirkailijaa esittävä Antti Peltola onnistuu sotkemaan palkkamurhaajan aikeet.
Seuraa väärinkäsityksiä, mäiskettä ja yllätyksiä. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin ja saavat yleisön haukkomaan henkeä. Sotkeutuupa tapahtumiin myös poliisia esittävä Sauli Suonpää, jonka liikkeet näyttämöllä hengästyttävät: selviääkö tuo tuosta luut ehjänä.
Myös lavasteet joutuvat koville. Meno muistuttaa paikka paikoin amerikkalaista toimintaelokuvaa, sopivan överisti. Naurut irtoavat herkästi.
Palkkamurhaajan painajainen -esityksen ensi-ilta oli 6.9.2017 Arena-näyttämöllä.
Käsikirjoitus on Francis Veberin käsialaa, ohjaus Mika Eirtovaara. Rooleissa nähdään Iikka Forssin, Santeri Kinnusen, Antti Peltolan ja Sauli Suonpään lisäksi Sanna Saarijärvi Frankin vaimona ja Jouko Klemettilä lääkärinä. Pukusuunnittelusta vastaa Elina Kolehmainen, valosuunnittelusta Kari Leppälä, äänisuunnittelusta Mauri Siirala, naamioinnista ja kampauksista Jaana Nykänen ja lavastuksesta Peter Ahlqvist.