Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Peppi Pitkätossu

Liisa Talvitie – Liisan seikkailut – 14.9.2017

Peppi Pitkätossu on taas täällä!

Syksyn odotetuin ensi-ilta – itse asiassa uusintaensi-ilta – koitti eilen. Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2015 esitetty Peppi Pitkätossu oli sellainen yleisömenestys, että teatteri otti sen onneksi uudelleen ohjelmistoonsa.

-Vau, miten hieno, sanoi kuusivuotias tyttärenpoikani silmät suurina Noel astuessaan ensimmäistä kertaa elämässään suuren näyttämön katsomoon. Yhdeksänvuotias Lilian käveli tottuneesti riville kahdeksan, olihan hän jo Peppi-esityksen konkari nähtyään sen aikoinaan jo kaksi kertaa.

-Onhan tänä iltana se Peppi, se Anna-Riikka, Lilian kysyi.

Kyllä, kaksoismiehitetyn pääroolin esitti uusintaensi-illassa hurmaava ja energinen Anna-Riikka Rajanen. (Maija Lang on varmasti yhtä hyvä, ja lasten reaktioista päättelen, että tulemme katsomaan Pepin tänä syksynä vielä uudelleen.)

Milko Lehdon ohjaama Peppi on tehty rakkaudella. Hän tulkitsee työryhmineen huumorilla ja lämmöllä Astrid Lindgrenin (1907-2002) luoman maailman vahvimman tytön seikkailut. Peppi päihittää tyhmät rosvot, poliisit ja sosiaalitantat oveluudellaan ja heittää sirkuksessa selälleen Vahvan-Aadolfin matolle (vakuuttavan ketterä Panu Vauhkonen, joka nähdään myös Pepin merirosvoisän roolissa.)

Pepin parhaiden ystävien, Tommin ja Annikan roolissa ovat Raili Raitala ja Petrus Kähkönen. Sama Petrus, joka tekee parhaillaan hienon ja täysin erilaisen roolin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä Kultainen vasikka –näytelmässä. Monipuolinen näyttelijä, kaiken lisäksi musikaalinen ja liikunnallinen (viime syksyn Shrek!)

Kaiken menon ja hauskuuden keskellä näytelmässä on myös suvantokohtia. Huomasin, että Noel pyyhki vaivihkaa silmiään, kun Peppi ikävöi isäänsä tai sitä, että Tommi ja Annika surivat joutuvansa Pepistä erilleen.

Ne vaihtuivat hetkessä naurun kyyneleiksi, kun Ursula Salon hervottoman hauska ja tärkeä sosiaaliviraston rouva Ryöppyvaara runsaine ryntäineen yritti saada Peppiä kuriin ja järjestykseen. ”Tuut, tuut”, Peppi sanoi rouvalle ja on puristavinaan tätä rintojen kohdalta. Entä pierutyyni, jonka Peppi asettaa rouvan tuolille…! Varma nakki, kuten kaupunginteatterin eläkkeellä oleva näyttelijä Asko Sarkola kertoi kirjoittamassani elämäkerrassa, siis pieru näyttämöllä!

Suuren näyttämön kaikki mahdollisuudet on käytetty hyväksi Jyrki Karttusen koreografiassa, Markus Tsokkisen lavastuksessa ja Riitta Röpelisen puvustuksessa. Lisää tällaisia lastennäytelmiä!