Arvio: Peter Pan
Shed-musiikkiteatterin Peter Pan -esitys tuo hyvän joulumielen
Peter Pan -näytelmää oli mennyt muutama minuutti, ensimmäinen kohtaus, kun minä kaivoin käsilaukusta nenäliinan. Peter Pania ei ollut vielä edes näkynyt, mutta näyttämö oli täynnä lapsia, joiden silmät loistivat innostuksesta. Heistä välittyi sellaista luomisen ja teatterin riemua, että täytyy olla melkoinen puusydän, jos heitä katsellessaan ei liikutu.
Kyseessä ei ollut mikä tahansa teatteriryhmä, vaan Shed-musiikkiteatteri 10-19-vuotiaille lapsille ja nuorille. Ryhmä kootaan aina keväisin ja tavoitteena on harjoitella teatterin tekemistä, laulamista, tanssimista ja näyttelemistä yhdessä Helsingin Kaupunginteatterin ammattilaisten kanssa. Kausi huipentuu joulumusikaaliin, jonka ensi-iltaa vietetään studio Pasilassa. Tänä vuonna vuorossa oli modernisoitu Peter Pan, vuonna 2021 näin Saiturin joulun.
Shed-teatterimalli on saanut alkunsa Lontoossa yli 50 vuotta sitten. Ainutlaatuisen teatterin visio oli juhlia monimuotoisuutta ja antaa rohkeutta ja itsetuntoa lapsille ja nuorille heidän taustaansa katsomatta. Teatterin monimuotoisuus osoittautui sen vahvuudeksi ja toiminta kasvoi hurjaa vauhtia lahjoitusten avulla. Prinsessa Diana oli teatterin näkyvä tukija.
Suomeen Shed-musiikkiteatterin toi Food Camp Finlandin tj Riikka Kangas. Vuonna 2017 perustettiin Shed-säätiö, jonka merkittävä rahoittaja on Elisa. Siitä lähtien Shed on tehnyt yhteistyötä Helsingin Kaupunginteatterin kanssa.
Mukana olevat lapset ja nuoret ovat taitotasoltaan vaihtelevia, mutta heidän intonsa ja yhdessä tekemisen riemunsa sulattavat sydämet. Kun yhteiskunnassa eriytyminen lisääntyy, Shedin tehtävänä on tarjota turvallinen ympäristö harrastamiseen kaikille teatterista kiinnostuneille lapsille ja nuorille. Ryhmä oli monella tavalla monimuotoinen, mikä varmasti on todella rikastuttavaa kaikille osapuolille.
Peter Pan ei halua toimistoon töihin
Peter Panin tarina on tuttu. J.M. Barrien luoma poika, joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi, joka johdattaa Kultasen perheen kolme lasta kanssaan lentäen Mikä-mikä-maahan. Siellä on vaarana kapteeni Koukku, joka kantaa kaunaa Peter Panille kätensä menetyksestä.
Musikaali näyttäytyy eri-ikäisille katsojille eri kulmista. Kapteeni Koukku saattaa olla huvittava tai pelottava. Katsomossa oli hauskaa, kun Koukku näyttämöltä kysyi ”Kuuletko minua?” ja pieni ääni katsomosta vastasi ”Joo!”. Taikapölyä oli ilmassa. Interaktiivisissa osioissa mekin olimme innokkaasti mukana ja taputimme esimerkiksi lisää keijupölyä maailmaan.
Tiivistäen Peter Panin tarinasta voisi sanoa, että kaikki kaipaavat äitiä ja hellää halausta. Sitä perusturvaa, joka ei ole kaikille lapsille itsestäänselvyys. Näytelmässä aihetta käsitellään lempeästi. Isä miettii vain rahaa, äiti kertoo iltasatuja. Mutta niin Peter Panin johdattamat kadonneet lapset kuin Koukun merirosvotkin haluavat itselleen äidin tai ainakin jonkun, joka laittaisi ruokaa.
Hurmaava, innostunut ensemble
Tänä vuonna Shed-produktiossa on 76 lasta. Se olisi jo melkoinen näyttelijäporukka lavalle, joten Peter Pania esitetään tuplamiehityksellä. Me olimme katsomassa ensi-iltaa 2.12.
Peter Pania esitti Hertta Viksten. Hän oli upeasti erilainen Peter Pan kuin olen aiemmin nähnyt. Hän veti roolinsa varmasti ja uskottavasti kuten myös hänen varjonsa Iiris Toivanen. Helinä-keiju oli Shedin versiossa nimeltään Kilinä, ja voi hyvänen aika, kuinka tuittupäisen Kilinän Riku Suorela tekikään ilman sanan sanaa!
Kapteeni Koukkuna oli ammattinäyttelijä Helena Haaranen. Hän sopi hyvin näyttelemään itsekeskeistä kapteenia nuorten seuraan. Käsikirjoitus poikkesi totutusta siinä suhteessa, että Tiikerililja (Unna Korhonen) olikin komisario ja krokotiili, joka halusi napata Koukun, olikin kombo kahdesta yksityisetsivästä, Krokista (Kamilla Käki) ja Dillistä (Sisu Heikkilä).
Kultasen perheen lapset, etenkin Veeti (Oiva Ollila), olivat isossa roolissa ja veivät omalta osaltaan näytelmää sujuvasti eteenpäin. Ohjaaja ja koreografi Jyri Numminen onkin tehnyt vahvan työn, että on saanut näin suuren joukon lapsia ja nuoria toimimaan niin sulavasti yhteen. Minun silmääni kaikki eteni niin kuin pitääkin. Hyvin valmiin oloista teatteria jo ensi-illassa! Kultasten perheen äiti (Amelie Lindholm) oli vakaa aikuinen ja isä (Viiru Kolehmainen) varsin epävakaa. Veetin (alkuperäisesti Wendy) siskoissa – Mikaelassa (Lilja Nurmo) ja Jonnassa (Emma Räsänen) – oli sopivasti puhtia pärjäämään tilanteessa kuin tilanteessa.
12-vuotiasta Emma Räsästä oli haastateltu käsiohjelmaan. Siinä hän kertoi: ”Shed on opettanut empatiaa ja ottamaan muita huomioon. Jos joku vaikka unohtaa vuorosanansa tai on jostain syystä surullinen, niin toista voi auttaa.” Minä mietin, millainen kokemus tämä projekti on näille lapsille, millaista on olla tällaisessa, toiset huomioivassa yhteisössä. Se taitaa olla tässä kaikkein tärkeintä ja kantanee pitkälle elämässä.
Näyttämöllä oli niin paljon merirosvoja ja kadonneita lapsia, että listaan tähän nyt vain heidän nimensä. Hienoa työtä kautta linjan. Kaikki lauloivat ja tanssivat innostuneesti, ja monilla oli kunnon puherooli. Valitettavasti en tiedä, kuka merirosvo oli kuka, joten kehut kaikille, etenkin hänelle, joka pisti Koukkua kuriin näytelmän loppuvaiheessa.
Shed-musiikkiteatterin Peter Pan viritti joulumielelle lähtöajatuksensa ja lasten innokkaan ja paneutuneen näyttämötyöskentelyn ansiosta. Upea Shed, jonka työskentelyä suojelevat katsomossa olleet presidentti Tarja Halonen ja tasavallan presidentin puoliso Suzanne Innes-Stubb. Kiitospuheissaan Veli-Matti Mattila Shed-säätiöstä ja teatterinjohtaja Kari Arffman puhuivat kauniisti yhteisöllisyyden, tasa-arvon ja kulttuurin puolesta. Liikuttavimman kiitospuheenvuoron piti Englannin Shedin edustaja, joka korosti sitä, kuinka kaikista voi löytyä luovuus ja ilo turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä.
Aiemmin mainittujen lisäksi mukana 2.12. ensi-illassa olivat näyttämöllä: Elsie Vine, Peppi Sarpakunnas, Benjamin Peltola, Hilda Niemi, Henni Palsala, Kaisla Juuti, Opri Härkönen, Seela Helander, Janne Diemb, Jade Aitta-aho, Hulda Heiskanen, Lempi Härmä, Otso Härmä, Aurora Iles, Krista Immonen, Amanda Johansson, Telma Nurmi, Ronja Peippo, Hermiina Syväniemi, Iiris Toivonen, Cherié Anderson, Lililan Backman, Tyler Hakala, Nicolas Huovinen, Pisara Härkönen, Tuomas Kruut, Alex Lehtonen, Amelie Lindholm, Frida Mansikka, Daniela Motinga ja Alina Vanninen.
Englannin Shedin kaveri ylisti esityksen kapellimestaria ja musiikin sovittanutta Tuomas Kesälää ja uhkasi viedä hänet muassaan Lontooseen. Muu suunnitteluporukka ja taustajoukot selviävät HKT:n sivuilta.
Mainittakoon vielä sen verran, että näyttämön taustalla olleet graffitit oli maalannut Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Paavo Arhinmäki.
Lue arvio kuvineen täällä.