Arvio: Pienet ketut
Suku on pahin
Rikastumisen unelma ei kaihda keinoja.
Jos perinteinen näytelmä erinomaisella tekstillä ja loistavalla näyttelijäntyöllä kiinnostaa, on syytä varata liput Helsingin Kaupunginteatterin Pienet ketut -esitykseen. Amerikkalaisen Lillian Hellmanin vuonna 1939 kirjoittaman näytelmän on ohjannut Kari Heiskanen. Perhedraama sijoittuu Yhdysvaltojen etelässä sijaitsevaan pikkukaupunkiin
vuonna 1900. Se alkaa kohtauksella, jossa Hubbardin sisarukset liehittelevät chicagolaista liikemiestä (Pertti Koivula). Sari Siikander loistaa rikastumisesta unelmoivana Regina Giddensinä. Hänen sydänvaivoista kärsivää aviomiestään, Horacea, esittää Risto Kaskilahti, jonka hillitty tyyneys kaiken edessä näyttää katsojalle totutusta poikkeavan puolen näyttelijästä. Reginan ahneet veljet Ben (Seppo Halttunen) ja Oscar Hubbard
(Rauno Ahonen) ovat valmiita jopa petokseen. Hyvyyttä ja omaatuntoa tarinassa edustavat Oscarin alkoholisoitunut vaimo Birdie (Linda Zilliacus), Giddensien tytär
Alexandra (Elviira Kujala) ja perheen palvelija Addie (Ursula Salo).
Tunteet nousevat pintaan epätoivosta vihaan ja raivoon. Ilmassa leijuvat vaurauden mahdollistamat unelmat mutta yhtä lailla pelko niiden menettämisestä. Keinoja ei
kaihdeta, ja loppukohtaus onkin monin tavoin pysäyttävä.