Arvio: Pieni merenneito
Pieni merenneito -musikaali onnistuu täydellisesti
Hupsheijakkaa, sitä ollaankin syksyssä! Aika ihana on palata tänne kertomaan kuulumiset aloittamalla Pieni merenneito -musikaalista, jonka saimme kokea tänä viikonloppuna. Esitykseen saatiin kaksi medialippua, muut seurueen liput ostettu normaalisti.
Viikonloppuna juhlimme meidän pienimmän synttäreitä (siis jo kahdeksanvuotiasta!) yhdessä serkkujen perheen kanssa ja odotimme innolla illan näytöstä Helsingin Kaupunginteatterissa. Me olimme varanneet paikat esitykseen jo huhtikuussa ja tätä näytöstä kannatti odottaa. Pieni merenneito -musikaali perustuu H.C. Andersenin satuun ja Disney-elokuvaan, joten verrattuna balettiin, jonka kävimme katsomassa keväällä, tämä musikaali oli selvästikin tarkoitettu koko perheelle. Siinä missä baletti noudatti tarkasti alkuperäistarinaa, oli paikoitellen hyvin ahdistavakin. Toki tässäkin musikaalissa Ursula lonkeroineen ja muutamat muut kohdat hetkeksi jännittivät tunnelmaa, mutta kuten perheemme kohta kahdeksanvuotias totesi, mikään ei ollut liian jännää.
11-vuotiaan mielestä esitys oli parasta, mitä hän oli nähnyt pitkään aikaan. Ylistäviä kehuja tuli myös 12- ja 15-vuotiailta, samoin kuin meiltä aikuisilta. Musikaali oli kerrassaan fantastinen, eikä ole ihme, sillä se hyödynsi hienoa lentoteknologiaa, mukana oli nukkeja Star Wars -elokuvien tekijöiltä, puvustus oli huikeaa, videoprojisoinnit niin makeita. Erityisesti verenalainen maailma oli superhienosti tehty. Ohjaaja Samuel Harjanne on todennut, että Pieni merenneito -musikaali on teknisesti yksi vaikeimpia teoksia, mitä täällä on koskaan tehty. Arvostan.
Tarina poikkesi originaalista muun muassa siten, ettei se ei ollut ihan yhtä traaginen ja hyvä niin, draamaa ei silti jää puuttumaan. Ariel toki haluaa ihmisten maailmaan rakkautensä tähden, mutta ympäröivä maailma ei salli sen tapahtuvan. Ariel luopuu jopa äänestään ja uhmaa isäänsä saadakseen edes hetken olla se, joka kokee olevansa. Harjanteen mukaan Ariel on ensimmäinen feministi-Disney-prinsessa! Go Ariel!
Laulut ja tanssit ovat superhienoja ja hauskoja, taiteilu katon rajassa ja yhtäkkiä lattialla hämäävät myös meidän aikuiskatsojat, tämä on ihanaa taikaa. Pärsky tekee aivan mahtavan roolin sekä Chef Louisen show oli musikaalin yksi hauskimmista kohtauksista.
Tapasimme iloksemme esityksen jälkeen vielä Arielin ja prinssi Erikin. Tämä kohokohta päätti huikean illan, josta riitti puhuttavaa ja ihasteltavaa koko kotimatkan ajan ja vielä senkin jälkeen. Näitä kokemuksia jakaa ilolla lasten kanssa, he tulevat muistamaan tämän myös aikuisena. On aivan mahtavaa, että Helsingin Kaupunginteatterissa on mahdollista kokea samaa taikaa kuin Broadwaylla.