Arvio: Pieni merenneito
Pieni merenneito palasi Helsingin Kaupunginteatteriin entistäkin upeampana
Kesä käy kohti loppuaan, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että on aika avata upea kulttuurisyksy! Ja se ei olisi voinut upeammin alkaakaan, sillä pääsimme tällä viikolla katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Pienen merenneidon uusintaensi-iltaa.
Samuel Harjanteen ohjaama suurmusikaali sai ensimmäisen ensi-iltansa jo vuonna 2019. Esitys sai silloin vuolaasti kehuja ja erinomaiset arviot, mutta esityskausi jäi koronan vuoksi lyhyeksi. Seuraavana syksynäkään esitykset eivät voineet jatkua suunnitellusti, joten monilta jäi koko musikaali näkemättä. Siksipä olikin ilo kuulla viime keväänä, että HKT oli tuomassa Pienen merenneidon takaisin ohjelmistoon! Meillekin tarjoutui siis mahdollisuus nähdä esitys koko perheen kanssa, sillä viime kerralla poikamme oli vielä liian pieni.
Esitys oli jo neljä vuotta sitten häikäisevän upea. Nyt tuntui kuin se olisi ollut vieläkin parempi, jotenkin kehittynyt ja kypsynyt, vaikka näyttelijänvaihdoksiakin on ollut.
Arielin roolissa nähdään Yasmine Yamajako, joka on tehnyt aiemmin mm. useita rooleja ääninäyttelijänä (mm. Disneyn Vaianan nimirooli sekä tänä vuonna julkaistun Pienen merenneidon Ariel.) Yamajako on täydellinen valinta Arielin rooliin paitsi ääneltään, myös ulkoiselta olemukseltaan, sillä myös Disneyn uusimmassa merenneitoelokuvassa Arielia esittää tummaihoinen näyttelijä.
Sanna Saarijärvi uusii roolinsa Ursulana, ja on yhtä hurmaavan hirveä ja kaikin puolin täydellinen kuin aiemminkin.
Sebastian-rapuna nähdään Samuli Kakko, jolla on kunnia esittää myös kaksi ikonista laulua alkuperäisestä elokuvasta (Under the Sea ja Kiss the Girl). Erikinä jatkaa Martti Manninen, Skuutti-lokkina Tuukka Leppänen ja kuningas Tritonina Mikko Vihma.
Show’n vie tällä kertaa Pärsky, ja sen 10-vuotias esittäjä Aleksi Johansson. Mikä nuori lahjakkuus tässä onkaan! Johansson vettää roolinsa sellaisella luontevuudella, ilmeikkyydellä, ajoituksella ja laulutaidolla, että luulen, että tästä nuoresta näyttelijästä kuullaan vielä. Johansson vuorottelee roolissa kahden muun pojan kanssa.
Olisi hassua toistaa tässä yhteydessä samoja asioita kuin neljän vuoden takaisessa arviossani, produktio on kuitenkin sama, joten tyydyn kiteyttämään tunnelmani vain lyhyesti: Pieni merenneito on kaikin puolin täydellinen. Se on upeasti toteutettu, lavastettu, valaistu ja puvustettu. Toteutus on värikäs, vauhdikas ja taianomainen. Tarina on hauska ja koskettava.
Tälläkin kertaa pyyhin kyyneleitä esityksen alusta loppuun. Ei mitään yksittäisiä pisaroita, vaan sellaista jatkuvaa silmäkulmasta valuvaa puroa.
Monet ovat kyselleet esityksen ikärajasta. Suositusikä on 7 vuotta, mutta omat lapseni olisin voinut viedä katsomaan esitystä jo pienempänä. Ursula on enemmänkin sarkastisen häijy kuin pelottava.
Tämän kokoluokan show’ta ei ole Suomessa aiemmin nähty ja on vaikea kuvitella näkevänsä vastaavaa heti uudelleen. Siksi suosittelen hyvin vahvasti hankkimaan liput esitykseen mahdollisimman pian, ettei tarvitse harmitella sitten joskus, ettei tullut nähtyä. Itse harkitsen vakavasti, että kävisin katsomassa musikaalin vielä kolmannenkin kerran.