Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Pieni merenneito

Janna Hartonen – Kapselityttö-blogi – 25.9.2019

Pieni merenneito tyrmää upeudellaan ja jättää katsojan sanattomaksi

Säde 17 v on Disney-fani. Iso Disney-fani. Joten kun bongasin viime keväänä, että Helsingin kaupunginteatterin syksyn ohjelmistoon tulee Disney-suurmusikaali Pieni Merenneito, ei ollut epäilystäkään siitä, menemmekö me sen katsomaan. Siis tietenkin!

Liput varasin tytön koeviikolle niin, ettei seuraavalle päivälle ollut koetta. Ei siis haittaisi, että teatterireissussa menisi myöhään. Lopulta kuitenkin päädyimme pieneen minilomaan ja yövyimme teatterin jälkeen hotellissa. Melko täydellistä!

Miten touteuttaa teatterissa näytelmä, josta suurin osa sijoittuu veden alle? En ollut edes osannut etukäteen miettiä tuota kysymystä. Eikä mielessäni ollut käynyt sellainenkaan kysymys, että miten merenneito liikkuu lavalla pyrstönsä kanssa tai miten toteutetaan Ursulan lonkerot? Miten liikkuu Sebastian-rapu tai pikkuruinen Pärsky-kala? Mieletön määrä kysymyksiä nousi mieleeni sitä mukaa, kun sain niihin vastauksen. Melko takaperoista, eikö?

Täytyy ihailla kaiken teatteriväen mielikuvitusta ja ammattitaitoa millä samalle lavalle rakentuu merenalainen maailma ja suuren linnan tanssiaissali. Upein kaikista lavasteista oli prinssin laiva ja tapa, jolla se saapui näyttämölle. Aivan kuin laiva olisi tullut suurien aaltojen takaa purjehtien. Näky oli kertakaikkiaan vaikuttava. Ja plussaa tulee tietysti siitä, että laivan kapteenina oli komea prinssi!

Kun ensimmäisen kerran näin Arielin, pötkötteli hän kiven päällä sellaisessa asennossa, että mietín, miten ihmeessä Arielia näyttelevä Sonja Pajunoja pystyy olemaan niin epämukavan näköisessä asennossa koko näytelmän ajan. Pienessä päässänihän ei tietenkään juuri siinä kohtaa edes pilkahtanut ajatus, että hän liikkuisi kiveltä jonnekin. Hei haloo!

Ne merenneidot! Ariel ja hänen kuusi isosiskoaan. Ihania, kauniita, suloisia. Hymy nousi huulille, kun katsoin miten merenneidot tanssivat ja lauloivat pyrstöt heiluen. Puvustus on osunut ihan napakymppiin merenneitojen asujen kanssa ja koreografille(?) pisteet siitä, miten merenneidot lavalla liikkuivat. Sitä mietin, että merenneidoilla on oltava melko vahvat vatsalihakset.

Entäs sitten kaikkien pahisten äiti – Ursula? Lonkeroiden salaisuutta en kerro, mene itse katsomaan. Sen kerron, että Sanna Saarijärvi on roolissaan loistava, upea, mahtava, huikea ja ne kaikki muut synonyymit tähän perään. Minun ehdoton suosikkini! Jos johonkin rooliin itseni tässä musikaalissa kuvittelisin, se olisi tämä.

Jotta sinulle jää mahdollisimman paljon asioita, joista yllätyt, jätän tarkoituksella pois kuvat Pärskystä, Sebastianista ja Skuutti-lokista. Sinun täytyy ehdottomasti kokea se “ensikohtaaminen” ihan livenä. Lupaan, että rakastut kaikkiin. Skuutista kerron sen verran, että Säde sanoi löytäneensä siitä itselleen unelmaroolin.

Kenelle suosittelen Pientä merenneitoa? Kaikille kouluikäisestä ylöspäin. Kovin pientä lasta en musikaaliin veisi, ettei tule itku, kun tulee kaikkein jännittävämpiä kohtauksia. Jos olet aikuinen, jolla ei ole sen ikäisiä lapsia ketä veisit teatteriin, sinun ei tarvitse lainata naapurin lapsia. Mene ihan itseksesi tai kaverin kanssa. Musikaalissa on huomioitu myös aikuiset katsojat. Se on täynnä kivoja sutkautuksia, jotka vain akuinen älyää. Ja ne lavasteet, puvut, musiikki. Jo ihan pelkästään niiden takia kannattaa mennä! Ja jos et ole koskaan aikaisemmin käynyt Helsingin kaupunginteatterissa, mene sen takia. Rakennus itsessään on upea!

Säde, joka on myös Barbie-elokuvien suuri fani, tunnisti Arielin sisarien äänistä yhden Barbien ääninäyttelijän ääneksi. Googlen avulla tyttö tarkisti asian ja todellakin. Sanna Majuri oli yksi Arielin siskoista! Koska sisaret puhuivat usein yhteen ääneen, oli vaikea hahmottaa, kuka hän heistä oli. Esityksen jälkeen tapasimme aulassa yhtä Arielin sisarista, jota näytteli Laura Allonen. Hän ystävällisesti lupasi toimittaa Säteen faniterveiset ja Kapselitytön Sannalle.

Pieni merenneito on musikaali, josta jää hyvä mieli. Lavasteet ja puvut ovat niin hienoja, ettei sanat riitä niitä kuvaamaan. Ne on nähtävä itse! Vedenalainen valtakunta kaikkine värikkäine kaloineen on kuin elävä akvaario. Ihmettelen sitä, miten teatterin väki voi olla niin taitava, että saa aikaan kaiken sen. Olen sanaton.

Tämä musikaali sinun täytyy nähdä! Älä vatuloi lippujen ostamisen kanssa. Näytökset on melko pitkälle syksyyn jo lähes loppuunmyytyjä. Lippuostoksille siis! Teen sen taas sinulle helpoksi Klikkaa tästä. Lippuja löytyy monesta eri hintakategoriasta. Huomaa, että lasten lisäksi myös opiskelijat pääsevät puoleenhintaan!

Jannan visaiset pohdinnat musikaalin jälkeen…

Onko Tritonin glitteriset rinta- ja vatsalihakset aidot? Minä olin puolet ajasta sitä mieltä, että ovat. Puolet ajasta epäilin. Mitä mieltä sinä olet? Aidot ja meikillä korostetut?

Missä myydään lokkien kenkiä vai tehdäänkö ne teatterilla itse? Ei. En todellakaan sellaisia tarvitse. Tuli vaan mieleeni.

Käykö Ariel musikaalissa oikeassa vaahtokylvyssä? Ei kai sentään. Aidon näköinen se on. Miten ihmeessä se on toteutettu?

Tiedätkö mikä olisi ihan huippua? Päästä seuraamaan näytöstä kulissien takana. Miten kaikki tapahtuu? Millainen sutina lavan takana on? Pitäisiköhän minun vaihtaa alaa? Voisin olla lavalla kolmas kivi vasemmalta. Jossain näytelmässä.

Mene teatteriin. Helsingin kaupunginteatteriin. Pieni merenneito -musikaaliin. Se on aikasi arvoinen. Enemmänkin. Paljon enemmän!