Arvio: Pieni merenneito
Pieni Merenneito liikutti minut kyyneliin asti
Viime viikolla olin Helsingissä parin päivän tuuletus- ja teatterireissulla. Edellisessä postauksessa onkin juttua Vihainen Leski-näytelmästä, jonka ensi-iltaan sain yhteistyössä Helsingin Kaupunginteatterin kanssa osallistua. Toinen esitys, jonka Helsingin reissulla kävin katsomassa oli Pieni Merenneito-musikaali myös Helsingin Kaupunginteatterissa. Tähän olin ostanut lipun jo keväällä.
Lukijani siellä ruudun toisella puolella, käsi sydämelle: milloin viimeksi olet itkenyt, koska olet niin onnellinen? Minulla tämä tapahtui katsoessa Pieni Merenneito-musikaalin loppuhuipennusta. Yhtäkkiä vain huomasin kyyneleiden vierivän pitkin poskia, en voinut tunnekuohulle mitään.
Musikaali tarjoaa nautintoa kaikille aisteille. Lavastus, puvustus, valaistus, tekniikka, musiikki ja näyttelijätyö, kaikki osa-alueet toimivat loistavasti. Illuusio vedestä, vedenalaisesta maailmasta on täydellinen. Katsojan osaksi jää istua ja nauttia kaikesta näkemästään ja kuulemastaan.
Kovin useasti en ole kuullut niin komeaa laulantaa, kuin mitä nämä merten sankarit esittivät. Hiio hoi, upeasti laulunne soi! Itse laiva oli näkemisen arvoinen, kuinka se liikkui ja pyöri meressä.
Musikaalin parasta antia olivat näyttävät joukkokohtaukset. Iloista menoa, hienoja ja onnistuneita koreografioita, tanssia, laulua, huumoria….ihanaa!!! Näissä joukkokohtauksissa pääsi esiin lavastuksen, puvustuksen, maskeerauksen runsaus. Upeaa työtä!
Pääkokki Louisin kohellusta oli hauska katsoa. Yleisöstä kuuluvien naurunpyrskähdysten perusteella voi päätellä, että Louis otti yleisönsä. Mielestäni pääkokki Louis oli musikaalin hauskin hahmo.
Hyvissä tarinoissa taistelevat hyvyys ja pahuus. Pieni Merenneito-musikaalissa kaikki muut olivat hyvyyden puolella paitsi Ursula, merinoita. Ursula lonkeroineen ja kätyreineen voi olla pienille katsojille hieman pelottava. Itse pidin Ursulan hahmosta, todellinen Drama Queen!
Kuten saduissa aina, hyvyys voittaa pahuuden ja prinssi saa prinsessansa.
Mikä sai minut kyyneliin? Hieman taustaa, minulla on kaksi tytärtä, nyt 24- ja 25-vuotiaat. Toinen tyttäristäni on erityisnuori. Pienestä pitäen hän on katsonut kaikki Disneyn elokuvat ja moneen kertaan. Arvaatte varmaan, että itsekin olen katsonut miltei kaikki Disneyn elokuvat. Tytärten kanssa olen käynyt monta kertaa Walt Disney on Ice-showssa. Disneyn tarinat ovat tulleet tutuiksi.
Liikutuin, kun näin, kuinka tyttäreni nautti ja eläytyi täysin esitykseen. Kaiken kruunasi saippuakuplasade, upea loppuhuipennus. Onnen tunne valtasi minut, kun näin tyttäreni reaktiot, ehdottomasti kannatti tulla Oulusta asti katsomaan musikaali. Liikutuin myös tarinasta, aito rakkaus voittaa aina. Minua kosketti myös se täydellisyys, kuinka hyvin koko tekijäryhmä onnistui, täydet 10 pistettä!
Jos sinulla vain on mahdollisuus, käy katsomassa Pieni Merenneito-musikaali. Tarjolla on upeita suorituksia, väriä, musiikkia, ihanaa satumaailmaa. Jokaisessa meissä on jossain sielun syvyyksissä se pieni lapsi, joka rakastaa onnellisesti päättyviä tarinoita. Pieni Merenneito on sellainen.
Vaikka on harmaata ja pimeää, ei anneta sen vaikuttaa! Hymy huuleen ja positiivuutta mieleen, näillä mennään!