Arvio: Pieni merenneito
Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito -musikaali ansaitsi uusintaensi-iltansa. Esitys on elämys, jonka muistaa pitkään – onpa katsojana lapsi tai aikuinen.
Olen iloinen, että Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä nähdään jälleen Pieni Merenneito -musikaali. Sen suomenkielinen kantaesitys oli Kaupunginteatterissa elokuun lopussa 2019. Näin musikaalin silloin nelisen vuotta sitten ja pidin siitä valtavasti (linkki edelliseen arvosteluun). Nyt uusintaensi-iltaan mennessäni mietin, onko tuo musikaalin tuoma teatterin taika hälvennyt vai pysynyt.
Ohjelmistoon palautettu musikaali ei jää edellisen varjoon – ehkä jopa päinvastoin. Musikaalin miehitys on lähes alkuperäinen. Merkittävin muutos on pääroolin esittäjä. Nyt Arielia näyttelee taitava Yasmine Yamajako, jonka ääni on upea, heleä ja soinnukas.
Prinssi Erikiä näyttelevän Martti Mannisen ja Yasmine Yamajakon äänet sopivat hyvin yhteen.
Pahis Ursulaa näyttelevä Sanna Saarijärvi on vähintään yhtä huikea kuin neljä vuotta sitten. Hän todella tekee elämänsä roolin, josta hänet tullaan muistamaan.
Rullalautailevan Pärskyn roolissa on kolmoismiehitys. Ensi-illassa sen veti Aleksi Johansson huikealla eläytymisellä. Ei ihme, että yleisö suorastaan villiintyi hänestä.
Musikaalin on ohjannut Samuli Harjanne, Suomen musikaalivelho numero 1. Hän todella saa musikaalin kuin musikaalin ns. seuraavalle tasolle.
Kehuin aikaisemminkin musikaalin visuaalisuutta: pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majavan merenalaisia asuja, Peter Ahlqvistin näyttäviä lavasteita, William Ilesin hienoa valosuunnittelua, Kai Poutasen tunnelmaa tukevaa äänisuunnittelua ja Toni Haarasen videosuunnittelua. Heidän ansiostaan katsoja voi tuntea olevansa osa merenalaista maailmaa kuin jossain merellisessä kuplassa. Hienoa työtä!
Pieni merenneito pohjautuu meille kaikille tuttuun H. C. Andersenin satuun, jossa käsitellään mm. erilaisuuden hyväksymistä. Tämä aihe on tänä päivänäkin ajankohtainen, vaikka Andersen kirjoitti sadun 1837.
Kaiken kaikkiaan Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito on aivan kansainvälistä tasoa.
Ensi-iltayleisö ei todellakaan istunut kylmän viileänä, vaan antoi ansaittuja väliaplodeja ja loppukiitosten aikana taputti seisaaltaan.