Arvio: Pieni merenneito
SYVYYKSIEN LUMOISSA – PIENI MERENNEITO
Näin keskiviikkona Ylen uutisissa pätkän Helsingin Kaupunginteatterin uudesta suurmusikaalista Pieni Merenneito. Miten hienolta kaikki näyttikään! Merenalainen maailma näytti todelta, kaikki oli ihanan värikästä ja vedessä uiskenteleva Ariel liikkui sulavasti pyrstöineen näyttämöllä ylös ja alas.
Sydän pamppaillen katsoin uutisklippiä, ja kasvoilleni nousi mairea hymy. Huomenna olisi musikaalin ensi-ilta, ja pääsisin näkemään tuon HKT:n suursatsauksen ihan livenä. Kun vielä malttaisi nukkua yhden yön yli!
Kävin viimeksi teatterissa katsomassa hittimusikaalin Kinky Boots ja rakastin sitä. Tuo yleisömenestykseksi osoittautunut musikaali oli jotain sellaista, mitä en ollut koskaan aikaisemmin Suomessa nähnyt. Tiesin, että Pieni Merenneito olisi myös jotain suurta, mutta vähän kuitenkin jännitin, tuntuisiko mikään enää miltään Kinky Bootsin poikkeuksellisen energian jälkeen.
No kuinkas sitten kävikään? Tuntuiko Pieni Merenneito missään? Voi KYLLÄ!
Jos haluat hämmästyä, ihastua, pakahtua, jännittää, voimaantua, itkeä ja nauraa, Pieni Merenneito on Sinun juttusi! Helsingin Kaupunginteatterin hetki sitten uusittu teatteritekniikka mahdollisti aivan käsittämättömiä juttuja lavalla tapahtuvaksi.
Etenkin ensimmäinen, suurimmaksi osaksi meren pinnan alapuolella tapahtuva näytös, sai minut niin monta kertaa haukkomaan henkeäni hämmästyksestä, että olin väliajalla jo ihan puhki. Ensimmäinen näytös sai minut myös pariin otteeseen kyyneliin, ja ainoastaan siksi, että kaikki lavalla tapahtuva oli niin kaunista, taidokasta, upeaa, tarkkaa ja viimeisteltyä.
”Miten ihmeessä tuo oli oikein tehty? Oliko tuo projisointi, vai oliko siinä oikea ihminen? Mitä täällä oikein tapahtuu”, kuiskailimme mieheni kanssa toisillemme muutamaan otteeseen. Emme edelleenkään ymmärrä, miten muutama siirtymä oli tehty, ja sekös meitä molempia jäi vaivaamaan. On ehkä pakko mennä katsomaan esitys vielä toistamiseen, ja olla supertarkkana!
Pieni Merenneito on monille tarinana tuttu, ja sen teema sopii tähän päivään erinomaisesti. Miltä tuntuu, kun ei tunne kuuluvansa joukkoon? Moni meistä kokee joskus olevansa kuin merenneito, joka ei ole kotonaan meressä, vaan toivoo olevansa jotain muuta, jossain muualla.
Vaikka tarinan sanoma on tärkeä, niin mielestäni erilaisuuden arvostaminen ja oman paikkansa löytämisen tärkeys saatiin tuotua Kinky Bootsissa syvemmin esiin. Olin niin ihastuksissani Pienen Merenneidon lavastuksesta ja huikeasta puvustuksesta, että itse tarina ei lopulta tuntunut minulla ihan sydämessä saakka. Hyvä voittaa pahan (tietysti!), ja ennakkoluulot on tehty kumottavaksi. Nämä tarinasta kyllä kävi selväksi.
HKT:n Pieni Merenneito on kaiken kaikkiaan häikäisevän upeasti toteutettu, ja ansaitsee todella lämpimän suosituksen. Menkää, ihastukaa ja voimaantukaa! Enää ei tarvitse lähteä Broadwaylle asti saadakseen pakahduttavan upeita teatterikokemuksia. Osataan sitä täälläkin. Hyvä Suomi, hyvä HKT!