Arvio: Priscilla, aavikon kuningatar
Priscilla – aavikon kuningatar -musikaali on syksyn ilopilleri Helsingin kaupunginteatterissa
Helsingin kaupunginteatterin uutuusmusikaali Priscilla – aavikon kuningatar on hauska, koskettava, värikäs, mukaansatempaava ja kaikkea siltä väliltä!
Mitkä värit ja mikä riemu! Helsingin kaupunginteatteri on tehnyt sen taas. Syksyllä 2020 se toi koronan masentaman kansan piristykseksi upean ilahduttavan Päiväni murmelina -musikaalin, ja nyt se vastaa inflaatioon ja sotauutisiin glitterillä, käännöshiteillä ja ronskin hillittömällä sanailulla.
Lähes kaikki HKT:n viime vuosien suurmusikaalit ohjannut Samuel Harjanne jatkaa kunnianhimoisella ja kansainvälisellä tasolla, tärkeiden teemojen parissa. Priscilla – aavikon kuningatar -musikaali on silkkaa iloa alusta loppuun, vaikka se käy läpi myös synkkiä teemoja, kuten transsukupuolisten kohtaamaa väkivaltaa ja ulkopuolisuuden tunnetta. Sen yli kaiken nouseva viesti on kuitenkin sallivuus, ilo, hyväksyntä ja rakkaus – ja ihmisen halu ja oikeus elää omanlaistaan elämää, omana itsenään.
Australian Sydneyssä asuva Tick eli Mitzi Mitosis (Lauri Mikkola) on pienen pojan isä, mutta hän ei ole koskaan uskaltanut tavata poikaansa Benjiä. Tick pelkää, ettei poika hyväksy isän uraa drag queeninä. Lopulta hän uskaltaa kuitenkin tarttua tilaisuuteen matkustaa pojan kotikaupunkiin Alice Springsiin esiintymään, toiveenaan pehmeä lasku Benjin elämään. Matkaan lähtevät kaksi kollegaa ja ystävää, uransa alussa oleva Adam eli Felicia Jollygoodfellow (Niki Rautén) ja lavat jo jättänyt Bernadette Bassinger (Clarissa Jäärni).
Matkalla kohdataan monenlaisia kommelluksia ja persoonia, tärkeimpänä mekaanikko Bob (Risto Kaskilahti). Löytääkö joku joukosta reissulla rakkaudenkin?
Kaupunginteatterin taitava puvustamo on pukusuunnittelusta vastaavan Tinja Salmen johdolla ylittänyt itsensä värikylläisessä garderoobissa. Myös lavastus (Peter Ahlqvist) on aivan huikea Priscilla-bussia myöten. Pienet tekniset kikkailut tuulessa hulmuavasta laahuksesta bussin ”maalaukseen” saavat jälleen ihmettelemään tekijöiden taituruutta.
Lauri Mikkola säväytti jo kaupunginteatterin Kinky Bootsin Lolana, ja nyt hän on saanut rinnalleen Niki Rauténin, jonka tanssiosaaminen loksauttaa leuat heti kättelyssä. Clarissa Jäärni elämää nähneenä konkarina täydentää kolmikon hienosti.
Priscilla on elävöittävä paitsi tarinaltaan ja huumoriltaan, myös musiikiltaan. Hittipotpuri pitää otteessaan alusta loppuun. Erityinen kiitos kuuluu kaupunginteatterin lahjakkaalle orkesterille (kapellimestari ensi-illassa Eeva Kontu) ja upeaäänisille Diivoille (Johanna Försti, Maria Lund ja Jennie Storbacka).
Priscilla – aavikon kuningatar -musikaali päivittää 1990-luvun kulttielokuvan tähän päivään ennen kaikkea esiintyjävalinnoilla. Elokuvassa transsukupuolista Bernadettea esitti mies, nyt miehen sijaan transnainen. Pieni vanhentuminen vuonna 2006 Australiassa aloittaneessa musikaalissa näkyy siinä, että päähenkilöt kapuavat Ayers Rockille eli Ulurulle. Kiipeäminen paikallisen aboriginaaliheimon pyhälle paikalle herätti enenevässä määrin vastustusta kunnes se lopulta kiellettiin vuonna 2019.
Kokonaisuudessaan tarina on silti yhä tuore ja koskettava ja toteutus huippuluokkaa. Ensi-iltayleisö poistui katsomosta hymy huulillaan ja konfettia hiuksissaan. Antaa syksyn tulla, tässä on vastalääke!