Arvio: Project No. 2191

”Koko puolitoistatuntisen esityksen ajan valaistuksen avulla luotiin tiloja ja tunnelmia, jotka rajasivat yleisön ja esiintyjien välisyyttä. Pidin tästä, ja muistakin esityksen hienovaraisista ja yllätyksellisistä tavoista “osallistaa” yleisöä. En tuntenut myötähäpeää tai tarvetta paeta.

Teoksen alkupuolella liike eristi tanssijat toisistaan. Yleisössä istuessani ajattelin jotenkin näin: Tältä se siis näyttää, kun jokainen meistä eristäytyy omaan kuplaansa ja on kiinnostunut vain omasta sisäisyydestään. Ja kun oma heijastus peilistä on kaikista tärkein asia, mitä maailmassa on. Näin hirveää se on. Jokaisen pitäisi nähdä tämä.

Mutta tapahtui muutakin. Jossain kohtaa huomasin projisoivani oman ruumiillisuuteni historiaa osaan tanssijoista. Katseeni kiinnittyi sellaisiin kehoihin ja liikkeisiin, joista löysin samastumispintaa.”

Tutustu arvioon kokonaisuudessaan täällä.