Arvio: Pullo cavaa ja aurinkoa
Teatteriarvio: Pullo cavaa ja aurinkoa on upean naisporukan juhlaa
Erinomaiset näyttelijät varastavat show’n Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämön Pullo cavaa ja aurinkoa -näytelmässä.
Jo näytelmän premissi on kiinnostava: päärooleissa on neljä naista, ja mitkä näyttelijät: Eija Vilpas, Heidi Herala, Jaana Saarinen ja Aino Seppo. Rempseät hahmot antavat näyttelijöille mahdollisuuden vähän jopa revitellä. Valovoimaiset tähdet pitävät yleisöä helposti otteessaan, ja etenkin Vilpas ja Saarinen tuntuvat todella nauttivan vauhdikkaista rooleistaan ja ottavan niistä kaiken irti.
Pullo cavaa ja aurinkoa sijoittuu Portugaliin ja upeaan vanhaan taloon, jota Inka (Heidi Herala) haaveilee neljän naisen taideporukan kodiksi heidän vanhoille päivilleen. Porukan muut naiset – Vonne (Jaana Saarinen), Anita (Eija Vilpas) ja Tuulia (Aino Seppo) – eivät tiedä Inkan haaveista mitään. He kuvittelevat saapuvansa Portugaliin vain ryhmän vuosittaiselle taidematkalle. Inkalla on kuitenkin kiire saada rahat kasaan, jotta hän voi maksaa arkkitehdille (Maija Lang). Luvassa on monenlaista draamaa ja jopa vauhdikkaita taulukauppoja, ja pistetään välillä tanssiksikin. Sauli Suonpää nähdään tuplaroolissa arkkitehti-Lauran puolisona Carlosina ja varakkaana pohjoisen miehenä Oulana, missä roolissa hän pääsee vähän irrottelemaan.
Helena Anttosen tekstissä nauratetaan vitseillä mutta myös pohditaan kuin ohimennen vakavia – esimerkiksi vaikka sitä, että kun ihmisellä ei ole miestä eikä lapsia, niin kuka hänen arkkuaan kantaa? Vahvin näytelmän läpi kantava teema on kuitenkin naisten välinen ystävyys, jossa välillä tuuletetaan tunteita, mutta joka kestää vuodesta toiseen.