Arvio: Pullo cavaa ja aurinkoa
Harvoin näyttelijät nauravat yhtä spontaanisti – Viiksien tippuminen saa yleisön ja näyttelijät tikahtumaan
En ole kertaakaan kuullut teatterissa yhtä spontaania naurua kuin Pullo cavaa ja aurinkoa -näytelmässä. Näyttelijät ovat tikahtua nauruun näyttämöllä, eikä esiintymisestä tahdo tulla mitään. Se ei yleisöä haittaa, sillä itsekin nauran kaksinkerroin.
Nauru pulppuaa yllätyksestä. Sauli Suonpään näyttelemältä roolihahmolta on juuri tipahtanut toinen puoli viiksistä, eikä liima tahdo pitää, vaikka Suonpää asettelee karvoja paikoilleen. Kohta tipahtaa toinenkin viiksi, ja yleisö repeää.
Näyttelijät saavat yllättävän hyvin hallittua tilanteen. Ilmeistä kuitenkin huomaa sen, että Sauli Suonpäällä ja Jaana Saarisella riittää naurussa pitelemistä.
Viiksikohtauksen voisi mainiosti lisätä osaksi näytelmää, sillä näyttelijöiden aito hämmennys luo pisteen iin päälle syksyn aurinkoisimpaan näytelmään.
Poreilevaa naurua ja valoa
Helsingin Kaupunginteatterin Pullo cavaa ja aurinkoa lupaa jo nimessään poreilevaa naurua ja valoa. Sitä näytelmä todella tarjoaa. Heidi Herala, Jaana Saarinen, Aino Seppo ja Eija Vilpas ovat lyömätön nelikko.
He näyttelevät eläkeikäisiä rouvia, jotka yhdessä reissaavat ympäri maailmaa. Nyt vuorossa on aurinkoinen Portugali, jossa rouvat kunnostavat oman majatalon.
Näytelmän lavastajat ovat tehnyt upeaa työtä. Lavalle on todellakin syntynyt vanha tehdassali, johon on remontoitu loistelias lukaali. Suurten maisemaikkunoiden takana liehuvat etelän eksoottiset kasvit.
Rouvilla on kokoelma yhteisillä matkoilla kertyneitä sääntöjä, kuten älä puhu matkalla rahasta ja vasta matkan viimeisenä päivänä lapsenlapsista.
Ryhmän nuorin rouva Inka (Heidi Herala) päättää rikkoa ryhmän yhteistä sääntöä. Hän on salaa hankkinut Portugalin majatalon rouvien yhteiseksi vanhainkodiksi. Hän toivoo, että muut rouvat osallistuisivat talon rahoittamiseen.
Komediassa kaikki on mahdollista
Näytelmä on pohjimmiltaan neljän räiskyvän taiteilijapersoonan kohtaaminen. Roolihahmot ovat moniulotteisia persoonineen ja historioineen.
Rouvien erilaiset luonteet on otettu huomioon myös puvustuksessa. Tuulialla (Aino Seppo) on päällään yksinkertaisia ja peittäviä asuja, siinä missä Inkalla (Heidi Herala) hulmuavat helmat.
Kaiken hauskanpidon ja maljojen nostamisen rinnalla rouvat ehtivät puhumaan vanhenemisesta. Käsikirjoittaja Helena Anttonen tietää todella, mistä kirjoittaa. Hän lähestyy aihetta vakavasti, mutta ei synkästi.
Esimerkiksi Anitan (Eija Vilpas) puhelut omalle vanhalle dementikkoisälleen ovat mainioita. Hän auttaa löytämään alushousut, jotka lopulta löytyvät isän päästä.
Kaikkein hauskin näytelmässä on kuitenkin Sauli Suonpään esittämä lappilainen bisnesmies Oula. Hän vääntää mainiota murretta niin, että viikset vain tutisevat ja lopulta tippuvat riehakkain seurauksin.
Pullo cavaa ja aurinkoa on todella elämänmakuinen komedia, jossa kaikki on mahdollista viiksien tippumisesta portugalilaisen miehen löytämiseen. Komedia poreilee kuin herkullinen kuohuviini ja jättää huulille pitkäkestoinen hymyn.