Arvio: Rakas Evan Hansen
Rakas Evan Hansen
Steven Levensonin käsikirjoittama Evan Hansen on ollut palkittu menestys maailmalla. Helsingin Kaupunginteatteri tuo suositun musikaalin nyt suurelle näyttämölle. Teoksen säveltäjät Benji Pasek ja Justin Paul ovat sanoittaneet ja säveltäneet musiikkia useisiin tunnettuihin elokuviin, kuten Lal a Landiin ja The Greatest Showmaniin. Odotukset itselle tuntemattomasta teoksesta olikin siksi korkealla.
Tarina alkaa dramaattisesti, kun Connor Murphyn vanhemmat löytävät kuolleen poikansa taskusta kirjeen. Se on erään lukiolaispojan, Evan Hansenin, itse itselleen kirjoittama tsemppikirje. Se on kirje, jota ei ollut tarkoitettu kenenkään luettavaksi. Kaikki tämä johtaa valheeseen, jota ei koskaan olisi pitänyt kertoa. Tästä saa alkunsa tapahtumien pyörre, jonka keskellä on Evan Hansen, yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö nuori, joka haluaisi löytää itsensä ja tulla nähdyksi. Rakas Evan Hansen on tarina tässä ajassa pojasta, joka ei halua mitään enempää kuin kuulua joukkoon.
Rakas Evan Hansen yllättää raikkaudellaan. Tarina ei kompastele fiilikseen, jossa keski-ikäiset lukiossa traumatisoituneet käsikirjoittajat parantelevat haavojaan ja koittavat tuoda tarinaansa tähän päivään lisäämällä toimintaan somea ja nuorisoslangia. Ei. Tämä on tässä hetkessä ja samalla silmänkorkeudella. Samalla viittaukset someen on tehty tavalla, jonka voisi kuvitella kestävän aikaa ilman, että tarina muuttuisi kiusallisen vanhentuneeksi parissa vuodessa.
Musiikki on tasokasta, mutkatonta ja tarttuvaa. Ja tunteisiin menevää. Väitän, että moni musikaalien inhoajakin voi herkistyä tämän teoksen äärellä. Lisäksi sävelet ovat muistettavia. Niitä hyräilee vielä kotimatkallakin. Tällaisia teoksia olisi upea kuulla Suomessakin sävellettävän.
Kun tarina ja musiikki kantavat yhdessä Kari Arffmanin tarkan ohjaustyön kanssa, ei tarvita kuorrutusta. Koulun käytäville ja koteihin sijoittuvan Rakas Evan Hansenin lavastus on uskaliaan pelkistetty. Kaikki tuntuu harkitulta ja tarkoituksenmukaiselta. Upeinta on saumattomat ja nopeat siirtymät kuvasta ja kohtauksesta toiseen. Lavasteet, projisoinnit, valot ja äänimaailmat kaikki pelaavat yhteen luoden oman maailmansa, ilman että jokin nousisi toisen yläpuolelle. Nyt ollaan jo todella lähellä Westendin teknistä taituruutta ja tarkkuutta.
Evanin roolissa vuorottelevat lahjakkaat musikaalilupaukset Petja Pulkkinen ja Julius Suominen, joista ensi-iltaa tähditti Julius. Hän rakensi Evanin kehityskaarta upean vähäeleisesti pitkin koko näytelmää. Vastaavasti Niki Rautén tekee Connorin monisyisessä roolissa todella uskomattoman suorituksen. Huikeaa! Evanin äitinä nähdään Nina Tapio, joka pääsee käyttämään ääntään parissa biisissä tavalla, joka todellakin riittäisi yksin syyksi jo nähdä tämä näytelmän.