Arvio: Rakastunut Shakespeare
Laatuaikaa ja kulttuuria teinin kanssa – mahdottomuus?
Mitä odotat, kun viet teinin teatteriin? Mankumista ja marinaa, ryhditöntä ja hiiiidasta lompsottamista perässäsi, penkillä kiemurtelua sekä huokailua? Mitä odotat, kun viet teinin teatteriin katsomaan Shakespearesta kertovaa näytelmää? Kaikki edelliset potenssiin kaksi?
Niinhän sitä luulisi. Mutta Helsingin Kaupunginteatterin Rakastunut Shakespeare sai teinit sekä nauramaan ääneen että kehumaan useampaan otteeseen että Se oli tosi hyvä!
Se oli näytelmän suurin yllätys. Muutoin esitys seuraa aika orjallisesti 1998 ilmestynyttä Rakastunut Shakespeare -elokuvaa. Tarinassa Will Shakespeare (Heikki Ranta) on rahanpuutteessa kärvistelevä runoilija, jonka runosuoni on päässyt täysin kuivahtamaan. Kohtalo heittää hänen tielleen muusan, Lady Violan. Mutta koska kohtalo shakespearelaiseen tapaan on tunnetusti varsin oikukas, on tämä ihana neito luvattu naittaa toiselle. Traaginen rakkaus elvyttää runoilijan luovuuden, ja tekee hänestä sen Shakespearen, jona hänet tunnemme.
Mutta toisin kuin nimestä ja tästä yksinkertaistetusta juonikuvauksesta voisi päätellä, Kaupunginteatterin näytelmä on rakkauden kohteen, ei Shakespearen show. Lady Violaa esittävä Miila Virtanen on sekä viehkeä että energinen, ja enemmän kuin runoilijan luomistuskasta tarina kertoo siitä, saako nainen toteuttaa haaveitaan vai ei.
Shakespearen aikaan nainen ei saanut esiintyä näyttämöllä eikä kunniallinen nainen käynyt edes katsomassa näytelmiä. Mutta Lady Violan suurin rakkaus on teatteri ja runous, ja hän haaveilee näyttelijän urasta. Haaveensa toteuttaakseen hän pukeutuu mieheksi, ja saa Romeon roolin Shakespearen uudesta näytelmästä Romeo ja Julia. Tästä seuraa sekä kommelluksia että sitä rakkautta, ja sekä naisia housuissa sekä miehiä mekoissa – helppoa huumoria, mutta naurattaahan se. Huumorin rinnalla kulkee Lady Violan pyristely kohtaloaan vastaan sekä tietenkin sellainen rakkaus, joka muuttaa elämän suunnan.
Teinejä tuntui huvittavan erityisesti klassinen puskahuumori, ja äiti nautti eritoten upeista puvuista ja lavasteista. Miila Virtasen suorituksen lisäksi näyttelijöistä parhaan roolin tekee Heidi Heralan hersyvä imettäjä. Vastikään remontoidun Helsingin Kaupunginteatterin näyttämöä on todella osattu hyödyntää. Lavasteet ovat ehkä parasta, mitä Suomessa on teatterilavalla nähty: monipuolisilla rakennelmilla viedään katsoja hovista kapakkaan ja teatterista makuuhuoneeseen.