Saavutettavuustyökalut

Arvio: Silence

Kirsi Ranin – Kirsin Book Club – 11.10.2024

Jarkko Mandelinin Silence-teos tanssii visuaalista musiikkia – vahva suositus!

Rohkaistuin jälleen tanssiteoksen katsomoon. Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön valloitti kahdentoista tanssijan ryhmä, joka oli koottu Helsinki Dance Companyn, Jarkko Mandelinin Kinetic Orchestran ja Tanssiteatteri Minimin tanssijoista.

Silence-teos on Jarkko Mandelinin käsialaa. Hänen muotokieltään on kehuttu hyvin tunnistettavaksi ja tämän voin kyllä allekirjoittaa. Olin vuosi sitten katsomassa hänen Gravity-teoksensa ja Silencessa oli paljon samankaltaisia elementtejä. Nämä parityöskentelyn kierähdykset ja toisen vartaloa vipuna omalle liikkeelle käyttämiset ovat viehättävää ja näyttävää katsottavaa.

Olin esityksessä mieheni Martin kanssa ja Silence oli hänelle ensimmäinen Jarkko Mandelinin teos: hän oli sen liikekielestä innoissaan. Hän kuvasi, että oli jopa vaikea pysyä penkillä, kun tanssijoiden liikevirta nappasi niin mukaansa!

Aloitetaan teoksen alusta. Katsomo on jaettu molemmille puolille näyttämöä ja lattiaa peittävät tummat tatamimatot. Tanssitaiteilijoiden asuna on frakki. Kaikkien hiukset on letitetty päätä myöten.

Esityksessä ei sukupuolilla eikä tanssijan koolla ole väliä, parityöskentely on sulavaa, on kumppanina lyhyt tai pitkä tanssija. Parit vaihtuvat koko ajan, liikettä ei esityksestä puutu.

Käsiohjelmasta luin, että ”Silencen kantavana ideana on orkesteri, joka soittaa liikettä”. Minä päättelin frakeista, että tanssijat ovat oman liikkeensä kapellimestareita, Martti puolestaan oli aluksi ajatellut heitä lintuina, kun frakkien liepeet heiluivat esityksen musiikin tahtiin. Olimme hieman eri mieltä frakkien soveltuvuudesta tanssiasuiksi, Martista se oli visuaalisesti kiinnostavaa, minä en välttynyt ajattelemasta, että tanssijoilla täytyy olla frakeissa kovin kuuma ja kiristävä olo. Tanssijoiden liikkeissä ei toki ollut mitään tuskaisuutta, vaan vaikeatkin liikkeet näyttivät helpoilta.

Teos alkoi rauhallisesti hyvin taijin kaltaisilla liikkeillä. Ajattelin, että hei, tämän alueen minä tunnistan, sillä harrastin taijia muutaman vuoden asuessamme Vietnamissa. Opettajani oli kovin tarkka liikkeiden oikeaoppisesta suorittamisesta, esimerkiksi käsien ja sormien asennosta, ja huomasin myös Silencessä tarkkailevani samalta kantilta tanssijoita. Kun teoksen vauhti kiihtyi, en enää ruotinut yksityiskohtia, vaan annoin ryhmän liikeaallon vaikuttaa. Muistutin itseäni Tanssin talon johtaja Niki Mathesonin neuvosta minulle: ”Älä yritä ymmärtää, vaan heittäydy katsomaan, anna tanssin puhutella.”

Jopa minä amatöörinä osaan sanoa, että tanssijat olivat todella taitavia. Joidenkin tanssi miellytti silmää enemmän kuin toisten, mutta pääsääntöisesti en tarkastellut tanssijoita yksilöinä, kun koko ajan tapahtui eri kokoonpanoilla. Vasta kotona minulle selvisi, että teoksen sisällä olleet soolo- ja duettotanssit vaihtelevat esityksestä toiseen. Soolojen ja duettojen esittäjät arvotaan edellisenä päivänä ja lattia, tai tatami, on hetken vain heidän. Olikin kiinnostavaa nähdä, kuinka erilailla tanssijat tekivät omat soolonsa ja kuitenkin soolot olivat täysin nivoutuneet kokonaisteokseen.

Hienointa esityksessä oli joukkovoima, koko tanssijoiden orkesteri. Kuinka ryhmä selkeästi liikkui kohti yhteistä visiota ja nautti tekemisestään. Kiinnitin oikein huomiota, kuinka monet hymyilivät tanssiessaan.

Esitys kesti tunnin. Intensiivinen tanssiteos piti vahvasti otteessaan koko ajan. Loppuhuipennus sai katsomonkin hymyilemään!

Jarkko Mandelinin Gravity oli niin suosittu, että se otettiin uudelleen esityskalenteriin. Veikkaanpa, että Silence puhuttee yhtä vahvasti, joten kannattaa hankkia liput pian. Esitys sopii loistavasti kaltaisilleni tanssin katsomisen aloittelijoille. Kokeneemmat alan harrastajat tietävät jo Jarkko Mandelinin maineen, joten heillä esitys lienee jo kalenterissa.

Esityksen kansainvälisen esiintyjäryhmän muodostivat Luca BolognaJacob BörlinSanni GiordaniManuela HierlMia JaatinenMinna KaaronenJyrki KasperKalle LähdeSuvi NieminenJustus PienmunneHugo Sellam ja Oskari Turpeinen.  Seitsemän heistä oli mukana myös Gravityssä.