Arvio: Sinun, Margot

Kolme tuntia Berliinissä

Taide antaa voimaa, kasvattaa empatiaa toisia kohtaan, tekee ihmiselle hyvää ja pitää hänet elossa näinä ankeina aikoina. Se tuli todistettua taas kerran, kun maailman murjomana ja ihmisiin väsyneenä istahdin Helsingin Kaupunginteatterin katsomoon.

Näyttämölle oli luotu kahden aikakauden Berliini ja Meri Valkaman hienon Sinun, Margot -romaanin näyttämösovitus niin vangitsevana, että etukäteen pitkältä vaikuttanut kolmetuntinen hujahti ohi hetkessä. Penkistä noustessa sielu oli täynnä onnea, herätetty ja kosketettu.

Hurmaavaa Satu Tuuli Karhua suitsuttavat kaikki, ja yhdyn kuoroon: mikä muuntautumiskyky ja valo hänessä onkaan! Simsalabim, ja vakava aikuinen on kolmevuotias maailman suloisin pikku-Vilja.

Tähtiainesta on myös monen roolin Lasse Lipposessa, joka tanssi sooloissaan niin tarkasti ja koko kehollaan, että siihen reagoi omakin kroppa.

Kolmas nostoni loistavasta työryhmästä on lavastaja Antti Mattila: kiitos, että suorastaan vedit minut aikamatkalle Berliiniin ja sen pimeille, sateisille kaduille.