Arvio: Stalinin suloinen ruoska
Mielenkiintoinen Stalinin suloinen ruoska
Vaikka teatterit ovat sulkeneet koronan vuoksi ovensa, siirrämme katseemme ensi syksyn näytäntökauteen.
Viime vuosina Kari Heiskanen on kirjoittanut ja ohjannut Helsingin kaupunginteatteriin monta mielenkiintoista Suomen historiaan keskittyvää näytelmää. Uusin Stalinin suloinen ruoska sai kantaesityksensä 5.3.2020. Näytelmää ei ehditty näytellä kuin muutaman kerran ennen kuin korona sulki ovet. Onneksi Stalinin suloinen ruoska jatkaa ensi syksyn ohjelmistossa, sillä tämä näytelmä kannattaa nähdä.
Näytelmä alkaa vuodesta 1944 eli jatkosota on päättynyt, ja Neuvostoliiton valvontakomissio kenraali-eversti Andrei Zdanovin (Sixten Lundberg) johdolla on asettunut Helsinkiin hotelli Torniin. Zdanov on ärtynyt, kun hän on joutunut pieneen, ankeaan Helsinkiin. Suivaantumista lisää, etteivät Neuvostosotilaat olleet onnistuneet pommittamaan Helsinkiä riittävästi – ja kaiken lisäksi sotilaat ovat pommittaneet jopa omaa lähetystöään. Zdanov tähtää suoraviivaiseen toimintaan, jotta hän pääsisi takaisin Moskovaan ja Stalinin lähelle – onhan hän kuulunut Stalinin suosikkeihin. Suomalaisten poliitikkojen toiminta ei kuitenkaan helpota tehtävää. Zdanov pakottaa Paasikiven (Pekka Huotari) epämiellyttävään tehtävään: rankaisemaan ankarasti neuvostoliittolaisten nimeämät sotarikolliset. Paasikivi ja Kekkonen yrittävät vedota lakiin. Ja kuten tiedämme, se oli turhaa.
Näytelmä keskittyy ns. vaaran vuosiin ja neuvostoliittolaisten näkökulmaan.
Farssimaisia piirteitä saavassa näytelmässä nähdään suomalaisia poliitikkoja Yrjö Leinosta (Risto Kaskilahti) Kekkoseen (Petja Lähde) ja Mannerheimiin (Joachim Wigelius).
Kiinnostavan näytelmän roolisuorituksista nostan esille pääosan esittäjän Sixten Lundbergin lisäksi Jari Pehkosen, joka näyttelee valvontakomission poliittista neuvonantaja Orlovia ja Merja Larivaaran, jolla on kaksoisrooli Hertta Kuusisena ja erillisosaston naisena. Ennen kaikkea se erillisosaston naisen roolissa Larivaara on huikea. Jos menette katsomaan, seuratkaa Larivaaran pieniä, lähes huomaamattomia eleitä ja asukokonaisuutta (pukusuunnittelu Marjatta Nissinen). Samoin kannattaa kiinnittää huomiota Aino Sepon Tamara Liukkosen rooliin, ennen kaikkea humalakohtaukseen.
Kaiken kaikkiaan Stalinin suloinen ruoska on kiinnostava ja hyvin tehty näytelmä, jota voi suositella.
Muita Helsingin kaupunginteatterin syksyn esityksiä
Päiväni murmelina on romanttinen musikaalikomedia. Sen ensi-ilta on Helsingin kaupunginteatterissa elokuun lopulla.
Näitkö aikoinaan Pullo cavaa -komedian? Syksyllä sille on tulossa jatkoa Toinen pullo cavaa –esityksen myötä. Ensi-ilta on syyskuussa.
Punaorvot kertoo Toisella linjalla asuvan perheen elämästä. Tätä näytelmää kuvaillaan koskettavaksi. Ensi-ilta on syyskuun alussa.
Illallinen ystävien kesken -näytelmä on Pulizer-palkittu ja siitä on tehty myös elokuva. Syksyllä nähdään tämän näytelmän kantaesitys, ensi-ilta syyskuun puolivälissä.
Ja sitten bonus: supersuosittu Pieni merenneito -musikaali jatkaa syksyllä kaupunginteatterin ohjelmistossa.
Ei siis vaivuta epätoivoon, vaan mietitään jo ensi syksyä ja sitä, mitä kaikkea kivaa silloin voimmekaan kokea.