Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Stella goes Hollyböle

– Me Viisi -blogi – 5.11.2018

Stella Polariksen näyttelijät selviävät ilman käsikirjoitusta – Näytelmä syntyy improvisoiden yleisön ideoista

Seksi, valomiekka ja hevosenpää. Näistä yleisön ehdottamista elementeistä Stella Polariksen näyttelijät kokoavat kahden tunnin näytelmän. Kyse on täysin improvisoidusta esityksestä, sillä joka ilta rakentuu uusi esitys.

Jokainen Stella Polariksen esitys on ensi-ilta, eikä kahta samanlaista ole. Siihen vaikuttaa se, että illasta toiseen lavalla eivät ole samat näyttelijät. Esiintyjäryhmään kuuluu 19 näyttelijää, joista lavalla nähdään neljän tai viiden näyttelijän kokoonpano.

Näyttelijäryhmä majailee Helsingin Kaapelitehtaalla, mutta se kiertää syksyllä ympäri kaupunkia. Nyt marraskuussa Stella Polariksen voi nähdä Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa. Ryhmä on liikkeellä elokuva- ja yöteemoilla.

Näin elokuvateemaisen Stella goes Hollyböle -esityksen, jossa esiintyivät näyttelijät Teijo Eloranta, Niina Sillanpää, Tiina Pirhonen ja Jussi Vatanen. Koko nelikko on tunnettu erilaisista rooleistaan teattereissa, televisiosarjoissa ja elokuvissa.

Muusikko Jouni Kanniston improvisoitu musiikki tuo jännittävän lisän esitykseen. Musiikki ja suulla tehdyt ääniefektit kuljettavat esitystä jännittäviin suuntiin.

Parhaita paloja lempielokuvista

Aivan esityksen alussa näyttelijät pyytävät elementtejä näytelmään. Yleisö saa vapaasti heitellä ideoita omista lempielokuvistaan. Näyttelijät eivät siis esitä toisintoa olemassa olevasta elokuvasta, vaan yhdistelevät parhaita elementtejä useista eri tarinoista.

Lavalla nähdään siis avaruuselokuvien valomiekka, lännenfilmien tapaan aseiden kalistelua ja draamaelokuvista tuttuja parisuhdeseikkailuja. Näyttelijät rakentavat elementeistä omannäköisensä lopputuloksen.

Näytelmä syntyy kohtaus kohtaukselta. Jussi Vatanen aloittaa kertomalla, kuinka hienoa on muuttaa Los Anglesiin, jossa odottavat näyttelijän roolit.

Samoille nurkille on muuttanut suomalaista pariskuntaa esittävät Teijo Eloranta ja Niina Sillanpää sekä heidän tytärtään näyttelevä Tiina Pirhonen. Aamunkoiton asuinalue onkin suomalaisten suosiossa.

Juoni rakentuu vauhdilla, sillä asuinalueen kiinteistövälittäjä osoittautuu varaskoplan päälliköksi. Suomalainen pariskuntakaan ei ole aivan niin rehellinen kuin päälle päin vaikuttaa. Mies on entinen pankkiiri, joka lähti kiireen vilkkaa Suomesta pakoon menneisyyttään. Rouva puolestaan hankkii tuloja myymällä itseään.

Koko kokonaisuuden kruunaa Teijo Elorannan improvisoitu herkkä balladi. Näytelmässä siis totisesti käydään koko tunneskaala läpi.

Hyppy lavalle ilman vuorosanoja

Improvisoidussa näytelmässä ei ole roolivaatteita tai rekvisiittaa, koska näytelmää ei ole ennakkovalmisteltu. Katsoja saa kuvitella kaiken. Kuva: Jussi Nahkuri, Helsingin Kaupunginteatteri.

Ei voi kuin ihailla Stella Polariksen näyttelijöitä, jotka pystyvät todella luontevasti hyppäämään lavalle ilman vuorosanoja ja ennakkoon mietittyä juonta. Heillä on apunaan vain yleisön antamat elementit ja oma mielikuvitus.

Siihen nähden esitys rullaa todella hyvin, eikä näyttelijöiden tarvitse jäädä pohtimaan sanojaan. Hieman he kuitenkin sotkevat keksimiään nimiä. Aamunkoitosta syntyy Aamunkoi, mutta se ei menoa haittaa. Pikemminkin se vain naurattaa yleisöä.

Stella goes Hollyböle on jännittävä yhdistelmä erilaisia näytelmägenrejä. Se on ennen kaikkea huumoripommi, sillä näyttelijöiden oivalluksille ja kömmähdyksille on lupa nauraa. Toisaalta improvisoidut näytelmät ammentavat populaarikulttuurista ja yhteiskunnan ajankohtaisista teemoista.

Esimerkiksi Tiina Pirhosen esittämä lapsi oli käynyt kurkkimassa äitinsä älypuhelimelta seksivideoita. Pirhosen idea syntyy nopeasti, mutta se ei syntynyt tyhjyydessä. Näytelmässä voikin olla parhaimmillaan hyvin tarkkoja huomioita yhteiskunnasta.