Saavutettavuustyökalut

Arvio: Suomen hauskin mies

Kaisa Virtanen – Eeva-blogit – 14.11.2017

Suomen hauskin mies -näytelmä vie katsojan kauheuksiin ja iloon

Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön Suomen hauskin mies on Martti Suosalon juhlaa. Samalla katsoja pannaan ajattelemaan Suomen ensimmäisten itsenäisyyden kuukausien kauheuksia, kidutuksia ja telotuksia, mutta rinnalla kulkee ilottelu ja teatteri.

On vuosi 1918 ja Suomen sisällissota: suojeluskunnat ja punakaartilaiset taistelivat eri paikkakunnilla. Tilannetta ei yhtään helpottanut työttömyys, surkeat työolot ja nälkä.

Mikko Reitalan ja Heikki Kujanpään kirjoittama Suomen hauskin mies -näytelmä kertoo työväenteatterin näyttelijästä Toivo Parikasta (Martti Suosalo) ja hänen työkavereistaan, jotka kaikki joutuvat Helsingin edustalle Iso-Mjölö -saaren vankileirille. Olot ovat ankeat. Tiedossa on kuolemantuomio ilman oikeudenistuntoa. Vankileirin komendantti, kapteeni Hjalmar Kalm (Rauno Ahonen) saa tiedon, että valtionhoitaja P.E. Svindufvud (Risto Kaskilahti) on tulossa tarkastuskäynnille. Hän määrää vangittuna olevat vangit näyttelemään tavoitteena saada katsojat nauramaan. Parikka on tehnyt ”kaupan” kapteenin kanssa: jos vieraat nauravat, näyttelijät saavat oikeudenmukaisen oikeuskäsittelyn.

Näytelmä antaa hyvän kuvan siitä, miten mielivaltaista kaikki on ollut itsenäisyytemme alkumetreillä. Ihmisarvo on ollut nolla. Eikä tuosta ole siis kuin 100 vuotta.

Näytelmän sanomana on myös, että ankeuden keskelläkin tarvitaan iloa, hauskanpitoa, jotta kaikki kauheudet ja hirveydet kestettäisiin.

Tunnelma vaihtuu hetkessä riehakkaasta ilosta ahdistukseksi, taitavasti ja tarkasti. Katsojat saavat olla koko ajan tarkkana.

Näytelmän teksti ja viesti ovat erinomaiset. Heikki Kujanpään ohjaus sujuvaa ja Pekka Korpiniityn lavastus toimii hienosti pienellä näyttämöllä, jossa jokainen sentti on otettu käyttöön. Lavastuksessa ei ole liiallista viitteellisyyttä, eikä katsojan tarvitse laittaa energiaansa kuvitellessaan eri tiloja.

Martti Suosalo pääsee loistamaan, käyttämään laajaa ammattitaitoaan näyttelemisestä laulamiseen. Rooli on varmasti raskas, koska Suosalo on näyttämöllä lähes koko ajan, juoksee, hyppii, laulaa jne. Loistavaa työtä.

Rauno Ahosen kapteeni on sadistinen ja uskottava. Hänen vaimoaan esittävä Vappu Nalbantoglun rooli kasvaa ja muuttuu näytelmän myötä. Hienoa työtä myös häneltä. Pekka Huotarin näyttelijä Hannulan esittämä nainen on kuin farssista, mutta niihän se oli tarkoitettukin.

Minua aina viehättää, kun näytelmässä on livemusiikki. Tässä se toi lisäplussaa.