Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Tahto

– Me viisi -blogi – 26.1.2019

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen näytelmä käy kuntolenkistä – Näyttelijöiden luulisi olevan hiestä märkinä

Harvasta elävästä ihmisestä tehdään näytelmä. Hiihtäjä Aino-Kaisa ”Aikku” Saarinen on kuitenkin poikkeus. Helsingin Kaupunginteatterin Tahto-näytelmä kuvaa hänen uraansa lapsuuden kodista maailman huipulle.

Näytelmä kertoo Aikun perheen olleen varsin kilpailuhenkinen, sillä isä otti aikaa, kun kaksoistytöt juoksivat talon ympäri. Marjojen poiminnastakin tehtiin kilpailu.

Siskokset kilpailivat kaikessa keskenään, myös hiihdossa. Mainitaan, että kaksoissisko oli jopa Aino-Kaisaa parempi hiihtäjä. Näytelmä ei tosin kerro, miksi sisko ei jatkanut uraa pidemmälle. Joka tapauksessa urheiluhistoria voisi olla erilainen, jos siskokin olisi ollut mukana kilpailuissa lajin huipulla.

Matka huipulle ei ollut helppo. Se vaati Aino-Kaisalta verta, hikeä, kyyneliä ja vuosikausien harjoittelua tarkassa aikataulussa ja myös vahvaa tahtoa voittaa. Ihmisen täytyy olla jonkin sortin itsensä kiduttaja, masokisti, jotta pystyy samanlaiseen suoritukseen kuin hän.

Hiihtäjän kahdet kasvot

Kaupunginteatterin näytelmä perustuu muutama vuosi sitten ilmestyneeseen Aikun elämäkertaan, jonka kirjoitti urheilutoimittaja Pekka Holopainen. Se paljastaa hiihtäjän kahdet kasvot.

Aikku osoittautuu itsekkääksi egoistiksi, kun hän keskittyy vain voittamiseen. Perhe ja muut omaiset ovat hänelle toissijaisia hiihdon rinnalla.

Liki kahden ja puolen tunnin kestoisessa näytelmässä näytettiin ravisuttavasti, miten totista ja hidasta on päästä huipulle hiihtouralla. Aikulla on täytynyt olla paitsi tahtoa myös sisua roppakaupalla vuosikausien vaativassa treenauksessa päämääränään voitto.

Voitto ei ole tullut helposti, vaan matkalla maailman ykköseksi on ollut myös pettymyksiä. Ehkä pettymysten ja vuosikausien raadannan ansiosta voitto tuntuukin sitäkin makeammalta, kun sen vihdoin saavuttaa!

SM-tasolla Aikku saa kilpakumppanikseen Virpi Kuitusen, joka kuvataan rennoksi kilpailijaksi ja joka loistavan fysiikkansa ansiosta voittaa kuin leikiten Aikun.

Kova työ kuitenkin palkitaan lukuisissa MM-kisoissa ja olympialaisissa, ja niin Maamme-laulu soi komeasti Aikun kunniaksi.

Näyttelijöiden hikilenkki

En ole koskaan ennen ollut näytelmässä, jossa on juostu ja urheiltu yhtä paljon kuin Tahdossa. Näyttelijät ovat varmasti hiestä märkinä suuren osaan aikaa, sillä he käyttävät oivaltavasti lavaa ja myös katsomoa juoksumaastona.

Sanna-June Hyden ja Linda Zilliacuksen roolit Aikkuna ja Virpinä ovat näytelmän fyysisesti haastavimmat. Illan esitys käy varmasti päivän kuntolenkistä.

He kumpikin esittävät vahvat roolinsa vakuuttavasti. Sanna-Junen Aikku on päättäväinen ja voimakastahtoinen hiihtäjä. Mitä väliä vaikka Virpillä on parempi fysiikka, Aikun tahto vie kyllä voittoon!

On myös mukava kuulla Sanna-June Hyden ja Vappu Nalbantoglun laulua. Varsinkin Vapun laulama onnittelulaulu on heleydessään aivan ihana. Se tuo mieleen Marilyn Monroen kappaleen Happy Birthday, Mr. President.

Tässä näytelmässä on jotakin hyvin suomalaista. Olisiko sitä suomalaisuutta se Aikun sisu, joka vie läpi harmaan kivenkin?