Arvio: Tahvo ja Bella
Majakkasaarella
Talvilomalla voi tapahtua mitä tahansa. Yksi viikon mukavimmista tapahtumista oli aamuhetki Helsingin Kaupunginteatterilla. Pääsin näkemään Tahvon ja Bellan ensiaamun. Kyllä yli viisikymppinen ihminen voi ihan hyvin mennä katsomaan näytelmän, jonka suositusikäraja on kolmivuotiaasta ylöspäin. Suosittelen muillekin. Elämä on heittäytymistä ja toisinaan on hyvä olla lapsenmielinen. Tahvo ja Bella ovat monille tuttuja eläinhahmoja Tapani Baggen suosituista lastenkirjoista.
Bella (Raili Raitala) ja Selma (Tiina Peltonen) asuvat Majakkasaarella. Selma on majakanvartija ja Bella hänen koiransa. Rodultaan Meksikonkarvatonkoira, jos jotakuta asia kiinnostaa. Päivisin Selma kalastaa saadakseen soppa-aineet Bellalle ja itselleen. Eräänä tavallisena päivänä Bella kuulee rannalta ääniä. Rantaan ajautuu vannavene, jonka kyydissä on ilmielävä kissa. Hui kauhistus! Hieman on molemminpuolista pelkoa ilmassa, vaikka esittelyt vaihdetaankin. Kissa on Tahvo (Mikko Vihma). Bella ei ole kauhean ihastunut Tahvoon. Hän haluaa kissasta eroon ennen kuin Selma näkee tulokkaan. Bellan toive ei ehdi toteutua, koska Selma ehtii havaita Tahvon, jolle löytyy oitis paikka hänen sydämessään. Bella on mustasukkainen, mutta emäntänsä edessä voimaton. Majakkasaaren elämän on kuitenkin jatkuttava, ja kun majakkasaarella alkaa tapahtua enemmänkin, on Tahvosta yllättävää hyötyä.
Raili Raitala on ihana Bella. Juuri sellainen, jota olisi kiva rapsuttaa, vaikka luonnettakin löytyy, kun on kyse Selmasta ja heidän majakkasaaresta. Tahvon paksuraitaisessa puvussa viihtyvä Mikko Vihma on puolestaan juuri sellainen kissa, joka kehrää, kun asiat ovat mallillaan. Ei sen puoleen, ei Tahvo kynsiään näytellyt, vaikka elämä oli hieman heitellytkin kissapoloa maailman laitamilla. Täytyy kyllä myöntää, että keltaisilla kumiankoilla koristeltu vannavene oli huippuhauska. Tiina Peltosella on näytelmässä moniroolitus. Kiirettä pitää, kun pitää hetkessä vaihtaa roolista toiseen. Itseäni ihastuttivat kaikki roolit, mutta lapset olivat selvästi ihastuneimpia konnakuoroon, jota Lehtinen veti nukketeatterimaisesti lavasteseinän toiselta puolelta.
Tahvon ja Bellan ensiaamussa oli itseoikeutetusti päiväkotiryhmän pienokaisia seuraamassa esitystä. Nyt täytyy antaa kiitokset. En tiedä, kuinka hoitajat olivat lapsia opastaneet, mutta lapset käyttäytyivät hyvin rauhallisesti ja mallikkaasti, vaikka tällaisessa mielestäni saisi jopa hieman remuta. Etenkin näytelmän alkupuolella näyttelijät ottivat kontaktia lapsiin. Lapset pääsivät mukaan musisointiin ja myöhemmin myös lauluun. Lapsille suunnatuissa esityksissä musiikilla onkin usein suuri merkitys ja tällainen osallistava esitys toimii yleensä aina.
Jos nyt joku kysyy, mitä ihmettä esitys sitten antaa aikuiselle ihmiselle, niin muutamia vastauksia voin kertoa. Ensinnäkin esityksestä löytyy aikuisille ajattelemisen aihetta merten tilasta. Näytelmässä on selvä kannanotto siihen, kuinka pelottavassa tilassa meret ovat. Muovisaastetta löytyy ja löytyy ja löytyy. Tästä voi kukin miettiä kuumaa perunaa: ilmastonmuutosta. Näytelmän annissa on paljon muutakin. Vanhemmat, jotka tuovat lapsensa teatteriin, opettavat lapselle pienestä pitäen kulttuurin tärkeyden. Samalla voi seurata, kuinka lapsi eläytyy näytelmään. Itsekin, vaikka olin ilman lapsiseuralaista teatterissa, nautin lasten täysivaltaisesta heittäytymisestä näytelmän vietäväksi. Tahvo ja Bella on myös hyvä muistutus meille aikuisille, kuinka yhteispelillä luodaan paljon hyvää.
Lapsille suunnatussa näytelmässä suurta osaa esittää myös näytelmän lavastus, valaistus, äänet, puvut ja naamiointi. Kaikilla näillä osa-alueilla olikin mielestäni onnistuttu loistavasti. Uskomattomin oli ehkä roskalaivan lähestyminen majakkasaarta. Täytyy sanoa, että pieneen tilaan oltiin saatu paljon elementtejä, jotka myös toimivat. Hienoa työtä koko työryhmältä.
Tahvon ja Bellan esitykset sijoittuvat aamupäiviin. Etenkin vuorotyöläisten kannattaa hyödyntää arkiaamuja ja viedä lapset teatteriin. Reilun puolen tunnin esitys takaa elämyksellisen hetken arjen keskellä. Myös lauantaisin löytyy esityksiä, vaikka kevään viikonloppuesitykset ovatkin jo melkoisen loppuunmyytyjä. Ei kuitenkaan hätää. Esitykset jatkuvat myös syksyllä. Tämä on muuten myös hyvä vinkki päiväkodeille, jos vain rahavarat sallivat kohdata kulttuuria.