Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Täydellinen lauantai

Virpi Yli-Villamo – Elämä on ihanaa -blogi – 8.9.2019

Täydellisen lauantain tavoittelu

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun olette suunnitelleet jotain mahtavaa ja hienoa, niin kaikki menee alusta lähtien pieleen. Näin käy myös Helsingin Kaupunginteatterin uutuusnäytelmässä Täydellinen lauantai. Kuinka ihmiselle voikaan käydä niin, ettei hän saa edes pientä hetkeä elämästään vain ja ainoastaan itselle?

Markus (Pekka Strang) on tehnyt löydön. Hän on ostanut kirpputorilta Neil Youartin harvinaisen vinyylilevyn Me, Myself and I. Markus päättää pyhittää lauantain jazzille. Ensin hieman hehkutusta, jonka jälkeen mies virittäytyy tunnelmaan tai ainakin yrittää. Vaimo Helena (Vuokko Hovatta) pamahtaa kuitenkin paikalle. Helena haluaa keskustella. Markus saa tilanteen hetkeksi hallintaan ja Helenan makuuhuoneeseen päiväunille. Ei muuta kuin levy soimaan, mutta ei. Alkaa tapahtua. Puhelin soi. Kännykkä soi. Ovikello soi. Remonttimies (Jouko Klemettilä) on pulassa. Naapuri (Sixten Lundberg) piipahtaa paikalle. Katastrofin ainekset ovat käsillä. Eikö mies vain saisi tuntia itselleen kuunnellakseen levyn? Ei, koska, elämä mullistuu nyt.

Pekka Strang on niin loistava valinta tällaiseen rooliin. Miehen ajatukset ovat musiikillisessa harvinaisuudessa, ei vaimon elämää suuremmissa ongelmissa. Nauratti, kuinka Strang kiemurteli näyttämöllä, kun hän yritti päästä eroon kaikista mahdollisista häiriötekijöistä. Pidin myös siitä, kuinka Vuokko Hovatta näytti kärsivältä. Aivan kuin rouvan vatsassa olisi oikeasti kiemurrellut jokin. Katsojat näkivät myös, että naisen sydämellä oli jotain, josta miehen piti saada tietää, mutta mies ei sitä vain huomannut. Pariskunnan poikaa Sebastiania esittävä Arttu Kapulainen on puolestaan kuin suoraan jostain puistonpenkiltä napattu päihderiippuvainen. Siis aivan sairaan näköinen. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Sebastian oli päättänyt vaihtaa nimeään johonkin hieman raflaavampaan. Uutta nimeä en kerro, mutta jotenkin nimi sopi pojalle uskomattoman hienosti. Jouko Klemettilä osaa myös aina olla käsittämättömän hauska. Remonttimies Leolla ja Markuksella oli pienoisia kieliongelmia, mutta keskustelut tuli silti käytyä. Markus melkein ymmärsi miestä.

Tällaiset näytelmät yksinkertaisesti toimivat. Markuksen tilanteeseen samaistuminen on helppoa, mutta siitä huolimatta katsojan nauru kumpuaa jostain syvältä. Aivan kuin Markuksen tilanteessa olisi jotain hyvinkin koomista, ja onhan siinä. Näyttämöllä nähtävät ja kuultavat asiat ovat absurdeja ja kauheita, eikä sellaista soisi kenellekään tapahtuvan. Täydellinen lauantai etenee herkullisen hevottomana kohtauksesta toiseen. Tällainen näytelmä on juuri sellainen, joka nollaa hyvin omat ajatukset ja jättää arjen murheet taka-alalle. Ei teatterin tarvitse aina olla vakavaa.

Jaakko Saariluoma on ohjannut Florian Zellerin käsikirjoitukseen perustuvan näytelmän. Täytyy myöntää, että Saariluomalla on kyky saada komediat toimimaan. Tuntuu, että missään kohdassa ei mennä liikaa yli, mutta silti katsojilla on hauskaa. Arena-näyttämö sopii hyvin tämänkaltaisiin teoksiin. Sopivan kompakti tila, johon mahtuu ovia ja kelpo olohuone nahkasohvineen. Lavastuksesta on vastannut Antti Mattila.

Täydellinen lauantai on farssikomedia, joka sopii monenlaisille katsojille. Ei tarvitse olla teatterin superkuluttuja, vaan tämä on juuri sellainen joka miehen ja naisen näytelmä. Voisin kuvitella, että tämä on myös yksi tämän syksyn hitti, jos pikkujouluihin kuuluu teatteriesitys. Näytelmä nimittäin on loistava suuremmille porukoille, mutta toimii hyvin myös pienemmille ryhmille. Täydellinen lauantai on viihdettä parhaimmillaan.