Saavutettavuustyökalut

Arvio: Täydellinen lauantai

Me viisi – Me viisi -blogi – 8.9.2019

Jaakko Saariluoma ohjasi hupaisan komedian ensin ruotsiksi – Nyt siitä pääsee nauttimaan suomeksi

Miten kaikki voikin mennä niin mahdottomasti pieleen? Tätä mietin, kun katselin ja naureskelin Täydellinen lauantai -näytelmälle Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä.

Näytelmä kertoo Markuksesta, joka on löytänyt kauan etsimänsä levyn kirppikseltä. Levy Me, myself and I on keräilyharvinaisuus ja senpä tähden Markus juoksee kotiin päästäkseen nauttimaan levyn kuuntelemisesta. Edessä olisi tunti nautinnollista kuuntelua.

Levyn soittamisesta ei vain tahdo tulla mitään. Rauhallinen lauantai on kaikkea muuta: ensin vaimo jysäyttää uutispommin, huoneistossa työskentelevä remonttimies häiritsee omilla ongelmillaan, poika tulee tämän tästä käymään sekoilevine puheineen, alakerran naapuri valittaa vesivahingosta, salainen tyttöystävä uhkailee suhteen paljastamisella ja lopulta paras kaveri jysäyttää lopullisen pomminsa.

Ovet käyvät kuin saluunassa ja uutiset ovat aika hurjia. Markus kestää uutiset tiettyyn pisteeseen asti ihmeen tyynesti. Hänellä on ainoana toiveenaan saada kuunnella levy rauhassa, ja siksi hän yrittää saada ihmiset lähtemään ovesta ulos. Suurin osa uutisista tuntuu menevän hänellä toisesta korvasta ulos.

Viimeinen uutinen hermostuttaa kuitenkin miehen täysin, ja hän tintattuaan uutisen kertojaa kuonoon viskaa populan ovesta ulos. Nyt on ihana rauha, nyt saa nauttia levystä vai saako?

Ensin ruotsiksi, nyt sama komedia suomeksi

Putouksen juontajana tunnetuksi tullut Jaakko Saariluoma ohjasi ranskalaisen Florian Zellerin komedian viime keväänä Lilla Teaterniin. Nyt samainen komedia nähdään suomeksi jälleen Saariluoman ohjaamana.

Suomenkieliseen versioon on laitettu näyttelijäkaarti uusiksi lukuun ottamatta alakerran naapuria näyttelevää Sixten Lundbergia.

Hassun hauskan farssin pääosan esittäjä Pekka Strang istuu rooliinsa kuin valettu. Hänen äänikapasiteettinsa on ilmiömäinen. Parin tunnin aikana saamme nauttia niin monenlaisista tunnetiloista, että ei voi kuin ihailla.

On taito puhua samalla vetäen ilmaa sisäänpäin, koomisuuden tuntu on silloin hyvin vahva. Kyllä roolissa saa myös paahtaa täysillä ja huutaa. Ihailen myös Strangin käsien liikettä, nekin kertovat paljon, ne ovat hyvin puhuvia.

Näyttelijä Arttu Kapulainen esittää Markuksen poikaa Sebastiania. Hänen roolinsa oikeana fucking rat -tyyppisenä punkkarina on varsin koominen, ja hänen viimeiset sanansa ennen ovesta lähtemistä liikuttavia.

Jouko Klemettilän rooli puolalaisena remppamiehenä on hurmaava. Kaikkine höpötyksineen hän tekee yhden hassuimista rooleista.