Arvio: Turvamies
Kahden näyttelijän juhlaa
Olisinko ihan väärässä ennustaessani, että Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä nähdään tänä syksynä menestysnäytelmä? Näytelmä on Pasi Lampelan kirjoittama ja ohjaama Turvamies, jossa Lampelasta paljastuu commedia dell´arten -lajin täysverinen taitaja!
Vajaan kahden tunnin mittainen esitys on sellaista verbaliikkaa, että se vaatii juuri nämä kaksi lahjakasta näyttelijää – Katja Küttnerin ja Martti Suosalon.
Tarinan juoni on sinänsä yksinkertainen. Varakkaan teollisuussuvun raikulipoika Antti Granqvist saa ovelleen yllättäen vaatimattomista kotioloista uraa tehneet turvamiehen Mirka Ahosen. Sen kuuskymppiselle Granqvistille on palkannut kovalla rahalla isä, joka on saanut vakavasti otettavia kidnappausuhkauksia pojastaan. Tämähän ei tietenkään aio suostua turvamiehen vaatimuksiin pysyä kotioloissa.
Martti Suosalon hauskuttamisen taidot tiedetään ja tunnustetaan, mutta Katja Küttnerista paljastuu loistava komedienne. Hänen turvamiesmäinen kehonkielensä asentoa ja lahkeiden ravistelua myöten on nautinnollista katsottavaa. Samoin tietenkin se, että miten kaksi näyttelijää pitää yleisön mielenkiinnon yllä jokaista hetkeä myöten.
Yksi esityksen huippuhetkiä on se, miten Suosalo heittää kuin lonkalta muutaman pätkän muun muassa Laulavat sadepisarat ja Cabaret -musikaaleista.
Oma ansionsa on näytelmään koreografian tehneillä Sirpa Suutari–Jääsköllä ja Jukka Haapalaisella. He saavat näyttelijät taipumaan vaikka millaisiin asentoihin ja niin notkeaan paritanssiin, että katsojalla on henki salpaantua.
Tällaista ilottelua tähän syksyyn tarvitaan. Ja onhan tarinalla myös vakavampi pohjavireensä. Kuinka pitkälle voidaan venyttää yksilönvapauden rajoittaminen, ja mikä lopulta on tärkeämpää kuin toinen ihminen ja inhimilliset kontaktit?