Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Dragin historiaa

Drag on taiteenlaji, jossa leikitellään usein sukupuolirooleilla ja niiden rajojen rikkomisella. Drag queen pukeutuu naisellisiin vaatteisiin, meikkaa raskaasti ja viihdyttää esiintyvänä taiteilijana. Drag queenit laulavat itse tai playbackina ja tanssivat. He pukeutuvat naisen sukupuolirooliin liioittelemalla tiettyjä ominaisuuksia saadakseen koomisen, dramaattisen tai satiirisen vaikutelman. Transvestiitti eroaa dragista siinä, että he eivät pukeudu vastakkaisen sukupuolen rooliin esiintymistarkoituksessa.

HISTORIAA

Drag teatterissa

Dragilla on pitkä historia teatteriviihteessä. Naiset eivät aiemmin uskonnollisista syistä tai muiden yhteiskunnassa vallinneiden normien vuoksi saaneet toimia näyttelijöinä, joten miehet esittivät naisten roolit naisiksi pukeutuneina. Perinne on tunnettu lähes kaikkialla. Näin toimittiin esimerkiksi antiikin Kreikassa, Shakespearen aikaan Englannissa ja Japanissa 1600-luvulla syntyneessä Kabuki-teatterissa.

Drag-naamiaiset

New Yorkin Harlemin suurista naamiaisjuhlista 1859 sai alkunsa vapaamielinen Pansy Craze -aikakausi. Näistä drag-tanssiaisista tuli 1920-luvulle tultaessa valtavan suosittuja ja niihin osallistui kaiken värisiä ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista.

Vaudeville

Drag queenien suuri läpimurto 1800-luvun lopulla tapahtui vaudevillen myötä. Menestynein drag queen oli Julian Eltinge, joka debytoi Broadwaylla vuonna 1904, saavutti supertähden aseman ja oli maailman kovapalkkaisin esiintyjä. Hänen esitykseensä kuului laulua, tanssia ja lukuisia asunvaihtoja. Muuntautumisen miehestä naiseksi hän teki lavalla yleisön edessä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla vapaamielisyys ja suvaitsevaisuus vallitsi Euroopassa ja drag-viihde kukoisti. Yhdysvalloissa säädettiin kieltolaki, mutta iloisia drag-naamiaisia vietettiin edelleen salakapakoissa.

1930-luvulla Yhdysvalloissa alkoi suuri lama. Pansu Craze ja vaudevillen kukoistuskausi oli päättynyt. Synkkä ajanjakso alkoi myös Euroopassa ja suvaitsevaisuus katosi Saksan ajautuessa 30-luvulla natsien valtaan.

Drag-viihteen paluu

1950-luvulla drag-viihde alkoi elpyä ja drag-artisteja alkoi taas näkyä eurooppalaisissa elokuvissa. Yhdysvalloissa järjestettiin ensimmäiset drag queenien kauneuskilpailut vuonna 1959 ja vuoden 1967 kilpailusta tehtiin elokuva The Queen, joka esitettiin Cannesin filmijuhlilla. Sitä pidetään yhtenä merkkipaaluna dragin historiassa.

Muita merkkipaaluja olivat muun muassa John Watersin elokuva Pink Flamingos vuonna 1972, josta kansainväliseen julkisuuteen nousi amerikkalainen drag-artisti Divine sekä Jim Sharmanin musikaalielokuva The Rocky Horror Picture Show vuonna 1975, joka nostatti ilmiön, joka jatkuu edelleen. Ajoittaisista hiljaisemmista kausista huolimatta drag-viihde jatkoi nousuaan kaikkialla maailmassa.

Drag Suomessa

Suomeen drag tuli 1970-luvun lopulla. Suuren innostuksen sai aikaan ruotsalaisten Christer Lindarwin ja Lasse Flinckmanin 1976 perustama drag-ryhmä After Dark, jonka showt olivat todella ammattitaitoisesti toteutetut.

Suomen ensimmäinen ammattimainen drag-esitys nähtiin kesällä 1979 Club Dianan avajaisissa Ravintola Kaisaniemessä esiintyjinä Reijo Paukku & Guys. Reijo Paukun merkitys suomalaiselle dragille on merkittävä, koska ansioituneen teatteriohjaajan suunnittelemana drag-viihde sai suurempaa painoarvoa ja se ymmärrettiin varteenotettavaksi taidemuodoksi. Drag nousi vauhdilla lehtien palstoille ja yleisön suosioon.

Pian aloittivat myös Mega-Paula eli Juha Rastas ja Sylvester Lindarw Star Sisters-ryhmässä.

Toiminta kasvoi ja 1990-luvun alkupuolelta alkaen useat drag-showt kiersivät Suomea. Oli Duo Bitch, La Revue Après Rasage, Les Femmes, Pola Ivankan Queens of Night sekä livenä laulava Les Boys. 1998 aloitti ­ShoWhat-duo eli Osku Heiskanen ja Jarkko Valtee. Näitä seurasivat Jukka Kuronen, Miss Divet eli Marko Vainio, Raisa ja Ritva, Christal Snow, NikoLa, Lentoyhtiö Raijan Air jne.

Helsingin Kaupunginteatterissa suurta ihastusta herätti Mikko Rasilan, Markku Nenosen ja Veli-Matti Rannan drag-esitys SuperDames: Kuka kerto? (1996) sekä jatko-osa SuperDames 2-World Tour (1998), jossa Veli-Matti Rannan tilalla oli Janne Marja-aho. He lauloivat itse ja kapellimestarina musiikista vastasi Anna-Mari Kähärä.

Yökerho Don’t Tell Mamassa aloitettiin 1997 Miss Drag Queen –kilpailut, jotka saivat heti alusta alkaen suuren mediahuomion. Vuodesta 2007 kilpailu on kulkenut nimellä Drag Show Artist ja on tuottanut useita uusia artisteja drag-viihteeseen.

Drag-esitykset ovat nykyään luonteva osa viihdetarjontaa ja Suomessa kiertää esiintymässä useita taitavia drag-artisteja.

Teksti: Hanna Kalsto

Stephan Elliott ja Allan Scott

Priscilla, aavikon kuningatar

Bilemusikaalien klassikko
  • Suuri näyttämö
  • Ensi-ilta 25.8.2022
  • Noin 2 t 30 min, sis väliajan
  • Opiskelijalippu 44,50 € (ma-to), Eläkeläislippu 86 € (ma-to), Peruslippu 89 €