Isä

Studio Pasila – Ratamestarinkatu 5
Premiere 19.1.2017
approx. 2 h
17 - 34 € (includes PM)

Note: No longer in repertoire!

Through warm humour, a description of how absurd everyday life is when you have to start every day with a clean slate.

The elderly Arne (Jari Pehkonen) still lives in his own home, but his memory has begun to falter. Daughter Anne (Vuokko Hovatta) visits her father every day and hires a nanny to help her – but Arne finds it hard to understand why he needs a nanny when his head is as sharp as a razor! Besides, it feels difficult to get to know a new nurse every day. So, should the father move in with the daughter and her husband? Or is it that the daughter is divorced and now lives with a completely different man… Whose home is this, Anne’s or Arne’s? And where is the other daughter, the nicer one, or does he just have this one daughter? Florian Zeller’s play The Father (Le père 2012) skilfully and with warm humour tells how absurd everyday life can become if you have to start every day with a clean slate. The Father is the Finnish premiere of the play.

Studio Pasila, Ratamestarinkatu 5

Cast: Jari Pehkonen, Vuokko Hovatta, Helena Haaranen, Sesa Lehto, Heikki Sankari, Leenamari Unho

Translation Reita Lounatvuori

Control Milko Lehto

Set designJanne Siltavuori

Costumes Riitta Anttonen-Palo

Lighting design Teppo Saarinen

Sound Design Ari-Pekka Saarikko

Camouflage and hairstyles Milja Mensonen

Seating chart

Zoom in

Stage

Studio Pasila

Ratamestarinkatu 5, 00520 Helsinki

More information and arrival instructions

Gallery

Iäkäs mies makaa sairaalasängyssä vihreällä peitteellä peitettynä. Huolestunut nainen kumartuu häntä kohti ja puhuu keskittyneesti, kun valkoisiin pukeutunut hoitaja seisoo taustalla ja tarkkailee tilannetta.

Raidalliseen pyjamaan ja ruskeaan neuletakkiin pukeutunut vanhempi mies istuu tuolilla nauraen, kun hymyilevä nainen auttaa häntä pukemaan villapaidan päälleen. He ovat näyttämöllä, jossa on pehmeä valaistus ja ruudullinen lattia.

Lavalla on kaksi miestä: toinen heistä on punainen kaapu yllään ja suojautuu pöydän vieressä, kun taas toinen, jolla on silmälasit ja harmaa pusero, heiluttaa aggressiivisesti sanomalehteä häntä kohti. Kohtaus vaikuttaa jännittyneeltä ja dramaattiselta.

Lavalla esiintyy kaksi miestä; toinen heistä, jolla on aamutakki ja raidallinen pyjama, näyttää kamppailevan, kun toinen valkoisiin vaatteisiin pukeutunut mies, mahdollisesti sairaalan työntekijä, pitää häntä pystyssä minimaalisesti kalustetussa huoneessa.

Hymyilevä mies ruskeankeltaisessa kaapussa istuu, kun harmaaseen pukeutunut nainen seisoo hänen takanaan kädet miehen olkapäillä, ja molemmat vaikuttavat iloisilta ja keskustelevilta.

Nainen seisoo kylpytakkiin pukeutuneen vanhemman miehen takana ja laskee kätensä miehen olkapäille. Nainen katsoo miestä huolestuneena, kun taas mies katsoo huolestuneena eteenpäin. Taustalla on sininen ja violetti valaistus.

Kolme näyttelijää esiintyy näyttämöllä dramaattisen valaistuksen kanssa. Vasemmalla seisoo mies, joka pitelee lasia, oikealla nainen, joka pitää kättään päänsä päällä, ja keskellä takapuolella seisoo toinen mies kaapuun pukeutuneena. Muotokuvat koristavat näyttämöä.

Nainen istuu tuolilla dramaattisessa valaistuksessa ja katsoo huolestuneena eteenpäin, kun taas varjohahmo seisoo taustalla läpikuultavien verhojen takana.

Raidalliseen pyjamaan ja punaiseen aamutakkiin pukeutunut mies astuu esiin leikkisästi, kun taas oranssiin villapaitaan ja farkkuihin pukeutunut nainen nauraa taustalla kirkkaasti valaistussa olohuoneessa.

Vanhempi mies ruskeankeltaisessa aamutakissa ja raidallisessa pyjamassa seisoo kuviollisella matolla, nostaa toisen kätensä ylös ja astuu eteenpäin kirkkaasti valaistussa huoneessa, jossa on läpikuultavat valkoiset verhot.

Vaaleatukkainen nainen auttaa tukemaan vanhempaa miestä, jolla on vihreä villapaita ja ruskeat housut. He seisovat sisätiloissa lasiovien ja valkoisten verhojen lähellä, ja molemmat vaikuttavat huolestuneilta ja tunteellisilta.

Oranssiin puseroon ja saappaisiin pukeutunut nainen pitää kädestä kiinni raidalliseen pyjamaan ja ruskeankeltaiseen aamutakkiin pukeutunutta kaljuuntunutta miestä. He seisovat kuviollisella matolla kirkkaasti valaistussa huoneessa, jossa on läpikuultavat verhot ja sininen valo.

Ruskeaan neuletakkiin ja rusettinauhaan pukeutunut vanhempi mies istuu sohvalla mustaan mekkoon ja sinikuvioiseen hameeseen pukeutuneen naisen vieressä. Molemmat näyttävät mietteliäiltä ja katsovat oikealle lämpimästi valaistussa huoneessa.

Nainen kävelee harmaalla sohvalla istuvan, huolestuneen näköisen iäkkään miehen takana. Kohtaus näyttää olevan osa näyttämönäytelmää, ja taustalla näkyy verhoja ja rekvisiittaa.

Reviews

,

Review

Our Father who wanders somewhere out there, in the valley of deepening shadows The Father by the Frenchman Florian Zeller is a brilliant play text. Zeller’s story about the life of a person with a memory disorder is accurate, believable and touching.

,

Review

Father, Arne and daughter Anne in Pasila Florian Zeller’s The Father is experienced at Studio Pasila. The premiere on 19 January took us on stage to the Father’s Sphere, where the corners of memory and amnesia are experienced, the impossible is recognised. The father, Jari Pehkonen , built a living face for a person with a memory disorder and his daughter Vuokko Hovatta for a caregiver.

,

Review

Life through the eyes of a person with a memory disorder – “Wild West vibes” ★ ★ ★ ★ ★ Arne is an endearing old man. There he is fumbling around looking for his wristwatch, as people with memory disorders tend to do.

,

Review

The Father is a touching play about a memory disorder Memory disorders have increased exponentially in recent years. There is hardly a person left who does not have at least one person with a memory disorder among their relatives or friends.

,

Review

Father – a masterful interpretation of the life of a person with a memory disorder and their relatives The Father of the Helsinki City Theatre is an eloquent play. Somewhere around the ten-minute mark, just when the viewer has made themselves comfortable in their little seat, they get confused. Who is talking now, is this true, how did this go? And this is precisely the genius of Florian Zeller’s play, which has collected awards around the world, it brings the viewer into the world of a memory disorder’s confused mind and gives an embarrassing feeling of the relative’s situation. Oh, relatives.

Comments

Ei kommentteja