Kattona tähtitaivas

Lilla Teatern
Premiere 27.3.2014
2 hrs 10 mins incl. interval
20–37 €

Note: No longer in repertoire!

A story about friendship and the difficulty of letting go of someone you love. Despite its serious subject, the play is bright and life-affirming.

The play is based on Johanna Thydell’s acclaimed novel of the same name, which has also been adapted into a film. Jenna is like any other teenager, worrying about who her best friend is, how she should look and why her crush never notices her. But one worry overshadows everything else: Jenna’s mother has cancer. Despite its serious subject, Kattona tähtitaivas is a bright, fresh and life-affirming play whose sincerity and authenticity resonate with audiences of all ages. The critically acclaimed I taket lyser stjärnorna (Kattona tähtitaivas) will now be staged in Finnish, premiering on 27.3. It is a story about friendship, secrets and the hardest thing of all.

Cast Leena Uotila, Marika Parkkomäki, Iida Kuningas, Lidia Bäck, Jessica Grabowsky, Jan-Christian Söderholm, Hanna Raiskinmäki

Finnish translation Pipsa Lonka

Finnish translation of the songs Paula Vesala

Direction and dramatisation Milja Sarkola

Musical direction and arrangements Laura Murtomaa

Set design Kaisa Rasila

Costume design Monika Hartl

Lighting design Heikki Paasonen

Gallery

Kaksi nuorta naista istuu lähekkäin nauraen ja katselee puhelinta. Toisella on kirkkaanpunaiset hiukset ja nahkatakki, toisella on lyhyet tummat hiukset ja farkkutakki, ja hänellä on savuke kädessään.

Kaksi nuorta naista istuu vierekkäin; toisella on vaaleat hiukset poninhännässä, hänellä on punainen paita ja farkut, ja hän katsoo toista huolestuneena. Toinen, punatukkainen, pitää kädessään keltaista sähköbassokitaraa ja katsoo mietteliäästi ylöspäin.

Kaksi ihmistä istuu sängyllä hämärässä huoneessa, jossa on valkoiset tiiliseinät. Toinen makaa peiton alla ja näyttää huolestuneelta, kun taas toinen istuu pystyasennossa, päällään punainen paita, jossa on koiranjälki, ja molemmat katsovat ylöspäin. Yöpöydällä on maljakko keltaisia tulppaaneja.

Kaksi nuorta naista seisoo sisätiloissa; toisella on punaiset hiukset ja kimalteleva toppi, ja hänellä on lasillinen valkoviiniä ja hän nojaa toiseen, jolla on vaaleat hiukset ja musta, kuvioitu hihaton paita. Molemmat katsovat kameraan päin.

Kolme joulupukin hattuihin pukeutunutta naista, joista toisella on kääritty lahja kädessään, näyttävät keskustelevan vakavasti sisätiloissa. Yksi istuu pyörätuolissa, toinen kumartuu eteenpäin ja kolmas seisoo heidän takanaan.

Kolme naista istuu tiiviisti hämärässä huoneessa. Yksi nainen makaa sairaalasängyssä silmät kiinni, kun taas toinen istuu sängyn reunalla ja katsoo muualle. Kolmas nainen istuu sängyn päädyssä, kasvot eteenpäin, synkän näköisenä.

Kaksi naista istuu pimeillä portailla. Toinen heistä on pukeutunut rennosti ja katsoo toista, jolla on kimalteleva toppi, shortsit ja vaaleanpunaiset korkokengät, ja hänellä on lasi kädessään ja elehtii ylöspäin. Taustalla on valkoinen tiiliseinä ja viinipullo.

Vanhempi vaaleahiuksinen nainen pitelee hellästi nuoremman naisen olkapäitä, joka katsoo surullisena alaspäin. He seisovat lähekkäin hämärästi valaistulla näyttämöllä, mikä viittaa tunteikkaaseen hetkeen tai keskusteluun.

Kaksi ihmistä istuu penkillä sisätiloissa; toinen, jolla on keltainen huivi ja oranssi villatakki, näyttää innokkaasti jotain puhelimella toiselle, joka vaikuttaa yllättyneeltä, keltainen paita ja farkut yllään, ja vieressä on punainen reppu.

Kolme ihmistä seisoo harmaata tiiliseinää vasten; ruudulliseen paitaan ja khakipukuihin pukeutunut mies katsoo sivulle, kun kaksi naista, joista toisella on keltainen neuletakki ja huivi ja toisella kukkamekko, seisovat lähekkäin ja näyttävät keskustelevan.

Kaksi naista istuu penkillä; toisella on oranssi pusero ja huivi, ja hänellä on nalle kädessään, kun taas toisella on keltainen t-paita ja farkut, ja hän katsoo sivulle. Valaistus viittaa sisäympäristöön.

Keltaiseen huiviin ja villapaitaan pukeutunut nainen meikkaa toisen naisen kasvot meikkisiveltimellä. Toinen nainen, jolla on keltainen paita, katsoo eteenpäin neutraali ilme kasvoillaan.

Kaksi ihmistä istuu tiiviisti toisiaan vastapäätä. Toinen, punapaitainen, kumartuu sisäänpäin vakavalla ilmeellä, kun taas toinen, mustaan pipoon ja siniseen collegepaitaan pukeutunut, elehtii ilmeikkäästi molemmilla käsillään.

Nainen punaisessa koirankuvioisessa paidassa istuu alaspäin katsoen surullinen ilme kasvoillaan, tabletti kädessään. Taustalla kaksi epäselvää hahmoa makaa sängyssä läpinäkyvän verhon takana.

Punatukkainen nainen seisoo kitara kädessään valkoisen tiiliseinän ja avoimen oviaukon lähellä, osittain varjossa. Vasemmalla näkyy portaat, ja alue on valaistu kirkkailla seinävaloilla.

Lavalla seisoo kolme naista. Yksi, punatukkainen ja bassokitaraa soittava, katsoo taaksepäin ja hymyilee. Toinen katsoo poispäin, ja kolmas, jolla on silmälasit, katsoo eteenpäin. Taustalla on valkoinen tiiliseinä.

Comments

Mahtava kipale, kiitos!

Toivoisin, että esitykset vielä jatkuisivat esimerkiksi syksyllä. Tiedän liian monta, joilta tämä loistava esitys jäi näkemättä.

Hieno esitys, kaikin puolin. Kohtaukset liikkuivat sopivasti surun ja nuorten bailaamisen välillä. Normaalia kieltä, hyvä suomennos. Näyttämön pieni tila tosi toimiva. Toivottavasti löytyy lisää tällaisia näytelmiä, joissa on asiallinen/vakava pohjavire ja höysteenä paljon huumoria. Tyhjänpäiväistä hömppää on ihan tarpeeksi joka puolella. Koskettava teatterielämys! Kiitos.

Kiitos erinomaisesta teatteri-illasta! Näyttelijäsuoritukset olivat vertaansa vailla. Aivan upeaa työtä! Tällaista monenlaisia tunteita herättävää ja koskettavaa teatteria toivoisin lisää.
Hyvää jatkoa!

Esitys avasi kyyneljoet hyvässä mielessä; jotkut vanhat itkut jotka ovat jääneet itkemättä savat nousta esiin. Ja samaan aikaan läsnä olivat hymy, ilo ja toivo. Nuoruuden kirpeä ja kaunis kuvaus jää mieleen pitkäksi aikaa.

Oikeesti! Miten tarkkaa näyttelijäntyötä. Me näimme Jennan kaverit, 13-vuotiaat epävarmat nuoret, joissa kaikissa oli niin paljon tutttua ja hellyyttävää niin puheissa kuin eleissäkin. Tosi tarkkaan näyttelijät ja ohjaaja ja suomentaaja olivat luoneet henkilöt. Nauratti ja itketti. Hienosti myös Leena Uotilan opettaja, mummi ja tiskijukka vakuuttivat ja Jan-Cristian Söderholmin nuoret pojat ja ukki. Marika Parkkomäki oli vakuuttava Jennan äitinä ja Iida Kuningas Jennana. Jessica Grabowsky Susannana ja Jennan kaukorakkauskohteena Sakkena.Lämmin kiitos erityisen hienosta ja koskettavasta näytelmästä!