Kukkaistyttö

Pieni näyttämö
Premiere 28.1.2010
2 hrs 35 mins
34 €

Note: No longer in repertoire!

Cast: Anna-Maija Tuokko, Kari Heiskanen, Ritva Valkama/Tiia Louste, Pertti Koivula, Aino Seppo, Antti Timonen/Sami Uotila, Helena Haaranen, Seppo Halttunen, Pekka Huotari, Juha Jokela, Matti Olavi Ranin, Marjut Toivanen, Helena Vierikko, Joachim Wigelius/Matti Rasila

Finnish translation and direction: Kari Heiskanen

Set design: Katariina Kirjavainen

Costume design: Sari Salmela

Lighting design: Juhani Leppänen

Sound design: Antero Mansikka

Make-up: Salla Sivén

Hair: Taina Tervo

Gallery

Nainen, jolla on epäsiisti tukka ja ahdistunut ilme, istuu lattialla rähjäisissä vaatteissaan, kädessään kuihtuneita kukkia, ja taustalla seisoo useita ihmisiä, muun muassa tummiin takkeihin pukeutunut mies, jolla on kädessään muistilappu.

Kolme näyttelijää esiintyy lavalla; punapukuinen nainen seisoo etualalla levottomana, kun taas kaksi pukumiestä, joista toinen osoittaa ja huutaa, seisoo hänen takanaan mustan sohvan vieressä harvaan sisustetussa huoneessa.

Neljä näyttelijää esiintyy lavalla aikakauden puvuissa; kaksi naista istuu koristeellisen pöydän ääressä, kun taas yksi seisoo ja kättelee istuvaa naista. Kermanväriseen pukuun pukeutunut mies seisoo heidän takanaan ja katselee. Lavastus muistuttaa eleganttia, vintage-huonetta.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää: vanhempi nainen istuu tuolilla elehtimässä valkoisen teepöydän ääressä, ja kaksi pukumiestä seisoo lähellä, toinen valkoisissa ja toinen harmaissa, hämärässä, elegantissa huoneessa.

Kolme aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää esittää näyttämöllä dramaattisen kohtauksen, jossa kaksi istuu valkoisella sohvalla ja yksi seisoo heidän takanaan. Näyttämö on tyylikäs huone, jossa on klassiset huonekalut ja hillitty valaistus.

Nainen, jolla on sotkuiset hiukset ja dramaattinen meikki, istuu maassa riekaleinen asu yllään ja kädessään violetti kukkakimppu, ja katsoo ylös ahdistunut ilme.

Nainen, jolla on villi tukka ja ahdistunut ilme, huutaa ja seisoo paperien peittämän työpöydän ääressä puulusikka kädessään; pukumies seisoo hänen takanaan ja katsoo.

Lavalla esiintyy kolme miestä, joista toinen, jolla on lippis ja musta liivi, kohtaa vihaisesti toisen, jolla on solmio ja harmaa liivi, kun taas kolmas, ruskehtava pukuinen mies katsoo huolestuneena minimalistisessa, harmaaseinäisessä ympäristössä.

Dramaattiseen pukuun pukeutunut nainen istuu näyttämön reunalla kukkia kädessään ja näyttää ahdistuneelta. Taustalla seisoo kaksi pukuihin pukeutunutta miestä vastakkain minimalistisessa, modernissa teatterin lavasteessa.

Joukko ihmisiä virallisissa iltapuvuissa tanssii yhdessä lavalla dramaattisessa valaistuksessa, ja jotkut parit pitävät toisiaan kädestä ja toiset keskustelevat taustalla.

Nainen tyylikkäässä valkoisessa, helmillä koristellussa olkaimettomassa mekossa istuu kädet ristissä ja katsoo ylöspäin. Taustalla hämärästi valaistulla näyttämöllä seisoo smokkiin pukeutunut mies.

Reviews

Salon Seudun Sanomat, 04.03.2010

Review

Arto Aulavuo

TOP THEATRE IN HELSINKI AGAIN

Kymen Sanomat, 30.1.2010

Review

Soili Hämäläinen

From the gutters to the cream of the city

Hämeen Sanomat, 03.02.2010

Review

Pirjo Puukko

The capricious Flower Girl

Etelä-Suomen Sanomat, 30.1.2010

Review

Ilkka Kuosmanen

Ph.D. Frankenstein in Social Psychology

Comments

Kiitoksia hurmaavasta esityksestä 11.12.2010! On se Anna-Maija vaan niin ihana <3 Muukin näyttelijäkaarti teki loistavaa työtä, erityiskiitokset Kari Heiskaselle, Pertti Koivulalle ja Tiia Lousteelle mahtavista roolisuorituksista!

Näin esityksen 4.12.2010. Mahtavaa! En rupea toistelemaan kaikkia kehuja, joita tässä on esitetty, mutta olen samaa mieltä: upea suomennos, viisas ohjaus ja erinomaisia näyttelijöitä. Tällä kertaa äitinä oli Tiia Louste - bravoo hänellekin.

"Henkeäsalpaava ohjaus. Anna-Maija Tuokko antoi koko sielunsa esitykseen ja Kari Heiskanen oli niin uskottava herra Higgins, että jää vain miettimään ovatko he oikeastikin tuollaisia. Tiia Louste oli elegantti äiti ja Aino Seppo oli charmissaan pakahduttava. Koko poppoo teki erinomaisen hyvin työpäivänsä 29.10.2010."

Hieno esitys! Kiitos koko ryhmälle!

Loistava näytelmä! Anna-Maija Tuokko on kuulunut lempinäyttelijöihini Producersin jälkeen, mutta nyt hän oli LOISTAVAAKINLOISTAVAMPI <3 Loistava esitys!

Kävin katsomassa Kukkaistytön 25.9.2010 ja todella pidin esityksestä! Hienoa työskentelyä koko castilta ja Anna-Maija Tuokko vain vahvisti asemaansa yhtenä lempinäyttelijöistäni! Kiitos antoisasta teatterielämyksestä!

Loistavan koskettava ihanan katkeransuloinen näytelmä idoliltani Kari Heiskaselta. Tekisi mieleni sanoa, että kukkaistyttö on ei vähempää kuin suomen paras näytelmä.

Olipa upea kokonaisuus. Sain kokea sen eilen 27.4.2010. Ja kun yleisö osasi kerrankin olla hohottamatta joka kirosanalle, niin jäi tilaa fiilistellä tarkemmalla hienosäädöllä. Kiitos!

Kari Heiskanen,mistä sinä aina ammennat?Mikä huikaiseva ammattitaito!viimeisen kohtauksen aikana tuskin kukaan edes hengitti,se oli niin voimakasta tilan hallintaa.Eliza,kuin luotu rooliinsa.Kiitos ja onnea elämän kaikilla poluilla.LA 17.4.2010

Koskettava, upeat suoritukset ja päähenkilöt aivan loistavat.

Katsoin sen ja minusta se oli erinomainen esitys. :D

Näytelmän pari viimeistä minuuttia olivat mahdollisesti koskettavimmat minuutit mitä olen näyttämöllä koskaan nähnyt. Täysin unohtumatonta.

Anna-Maija Tuokko ON Eliza, ei vain näyttele. Kun näyttelijä nauttii, sen näkee. Valloittava persoona. Anna-Maija on enemmän nainen kuin Hepburn. Lisää tällaista!

Kari Heiskanen on jälleen luonut jotain aivan uskomatonta! Esitys kantaa katkeransuloisia, ihanan riipaisevia ja vahvasti nykyhetkessä elävään osuvia merkityksiä. Kokonaisuus on rytmitetty tavattoman henkevästi, Shawn ironia leikkaa traagisiakin tilanteita viiltävästi ja Heiskasen nerokas käännös luo uutta kieltä vanhaa hyödyntäen. Vaikea kuvitella toista yhtä karismaattista näyttelijää kuin Kari Heiskanen ja vielä vaikeampi kuvitella Henry Higginsiksi ketään muuta. Heiskanen on jälleen niin lumoavasti roolissaan että tekee mieli huutaa jo näytelmän ensi hetkillä: älä enää ohjaa mies, vaan näyttele, näyttele! Ja koko ensemble tekee virtuoottista työtä, nuori Anna-Maija Tuokko koskettavana, tuhansin sävyin rikastuvana Elizana, loistavan debyytin Kaupunginteatteriin tekevä Seppo Halttunen, verevän komiikan mestari Pertti Koivula sekä Marjut Toivanen joka loistaa parhaassa roolissaan aikoihin. Kaupunginteatterin loistavan näyttelijäntaiteen perinnettä kantaa ylväästi Ritva Valkama, taiteilija joka on piirtänyt pysyvän jälkensä Suomen Teatterin kunniatauluun. Minun oli vaikea nukkua esityksen jälkeen, niin vahvasti elin Elizan kohtalon. Tuokon roolityö avasi näkymän tähän päivään ja vakuutti syvästi feministiseuralaiseni, historia toistaa aina itseään, ystävättäreni totesi. Köyhyyden, naisen aseman sekä syvenevien tuloerojen kompleksista yhteenkietoutumista on harvoin kuvattu yhtä onnistuneesti, yhtä ajankohtaisesti. Eikä pidä unohtaa Henry Higginsin kyvyttömyyttä kohdata toista ihmistä. Lopun riipaisevan surullinen repliikki.. "Sitten emme enää tapaa, professori Higgins. Näkemiin!" ... oli lopullisesti repiä sydämen rinnastani. Niin yksinkertaista, niin suloisen kaunista...
Esityksen visuaalinen ilme oli kirkas. Rinnastukset nykyhetkeen videoiden avulla olivat nerokkaita ja paljastavia.
Lavastuksen tarkka rajaus ja mustan sivutilan käyttö antoivat laatusuhteen toisilleen, mustan toivottumuus hädänalaisten kurjuutena, lavan paljaus eliitin lohduttomuutena.
Kumarran maahan asti kauden parhaan esityksen lumoamana ja vaadin että työtoverini yliopistolla hakeutuvat Kaupunginteatteriin kokemaan teatterin ehtymättömän todistusvoiman.
No niin, tulipa sanottua.
Nimim. Tästä ei esitys parane

Hesarin kritiikki raivostutti. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Pidin esityksen ilmavuudesta, kameran käytöstä ja kaikkien näyttelijöiden roolityöstä. Valot,puvut ja lavastus tukivat orgaanisesti näytelmän tapahtumia.Liki sata vuotta vanha näytelmä, mutta valitettevan ajankohtainen. Mitä mahdollisuuksia kouluttamattomalla nuorella naisella nykyään on? Missi, tositvtähti, laulukilpailut?

hyvä esitys, varsinkin Marjut Toivanen ja Seppo Halttunen loistavia!

Menkää ihmeessä katsomaan nuivista kritiikeistä huolimatta! Aihe oli ajankohtainen. Englannin kielessä kuuluvat luokkaerot toimivat hyvin myös suomenkielisessä versiossa! Näyttelijät loistavia Anna-Maija Tuokko, Kari Heiskanen ja Seppo Halttunen etunenässä, muita kuitenkaan unohtamatta. Hauskaa, nautittavaa ja silti niin koskettavaa! Joidenkin kriitikoiden ammattitaidon kyseenalaistan, omat antipatiat ja henkilökohtainen "tykkääminen" näyttävät merkitsevän enemmän kuin työhön paneutuminen. Tulee totisesti Jukka Kajavaa ikävä!

On sanottava,että oli tosi nautittavaa katsottavaa ja videokuvan käyttö näytelmässä oli tosi hyvin toteutettu. tarina oli hienosti nykyaikaistettu ja koskettavakin.Tosi monisäikeinen ja ajatuksia herättelevä.Loistavat näyttelijät.Mm Ritva Valkama ihana äiti ja Kari Heiskanen ihan huippuainesta,loistavaa ilmaisua Anna-Maija Tuokolta.P.Koivula vallloittava, Esitys oli koko ajan koossa ja milloinkaan ei ote rooleissa lipunut.Sopivasti ajattelua virittävää ja huumoria ei oltu unohdettu.Nautittava kokemus kaikilta osin.Hyvää työtä koko näyttelijäkaartilta

Totta niin, että henkilöt elivät ja toimivat todentuntuisesti. Seppo Halttusen eversti Pickering ja Marjut Toivasen mrs Pearce olivat 'oikeita' ihmisiä, herkkuja, joista tykkäsin tosi paljon, erityinen kiitos heille.

Klassinen aihe, mutta toimii kautta aikojen, näyttelijät kukin todella upeita omissa rooleissaan. Anna-Maija Tuokko oli loistava alusta loppuun ja Kari Heiskanen mitä parhain Higginsinä. Vuoropuheluiden sisältö herkullista syvällisestä huumoriin, ja niin englantilaista.