Ta mig till er ledare

Lilla Teatern
Premiere 31.3.2016
approx. 1 h, no intermission
Price from 23 €

Note: No longer in repertoire!

An anthropological comedy in two languages about the encounter between the French intelligentsia and the indigenous Finnish people

An anthropological comedy in two languages. The play is based on historical facts, about the meeting between the French intelligentsia and the Finnish indigenous population in the early 1800s. The end result is full of surprises. Who will take over the land? How are the strangers doing? Who is fooling whom? The answers are certainly laughable – but does everyone laugh? The play is one of the two winning entries in the Vivica Bandler play competition.

Cast: Pekka Huotari, Paavo Kerosuo, Jonna Nyman, Pia Runnakko, Jan-Christian Söderholm & Joachim Wigelius

Director: Raila Leppäkoski

Set design: Max Wikström

Costumes: Riitta Anttonen-Palo

Lighting: Paavo Kykkänen

Sound: Eero Niemi

Make-up and wig: Henri Karjalainen

NOTE! Since Lillan will change its ticket sales system at the end of April/beginning of May to Ticketmaster/Lippupalvelu, not all game dates are visible on our website. Call the ticket office at 09 3940310 for more info.

Gallery

Kolme teatteripukuista henkilöä poseeraa yhdessä. Yhdellä on maalaisasu ja lippalakki, toisella valkoinen paita, harmaa silinterihattu ja valkoinen kiharaperuukki, ja kolmannella on valkoinen mekko ja vaaleanpunaisilla höyhenillä koristeltu pitkä peruukki.

Kolme näyttelijää seisoo lavalla aikakauden puvuissa keinotekoisten kivien keskellä, ja taustalla on maalattu pilvinen taivas ja kukkuloita. Yhdellä näyttelijällä on viitta ja saappaat, kun taas muilla on viitta ja takki, jossa on hattu.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää, jotka ovat pukeutuneet aikakauden pukuihin ja istuvat kivillä, joilla on pieni mänty. Taustalla näkyy dramaattinen auringonlasku, jossa on oranssin ja keltaisen sävyjä.

Kaksi teatteriasuihin pukeutunutta miestä seisoo lähekkäin hämärästi valaistulla näyttämöllä; toisella on harmaa turkistakki ja valkoinen peruukki, toisella vihreä sotilastakki, jossa on kultainen reunus ja olkaimet.

Kaksi näyttelijää näyttämöllä, toinen kirkkaanpunaisessa takissa ja valkoisissa housuissa ja toinen harmaassa takissa ja vaaleanpunaisessa hameessa, molemmat tähtäävät pitkillä kivääreillä kallioisen lavastuksen keskellä dramaattisessa valaistuksessa.

Teatterikohtauksessa on kuusi näyttelijää aikakauden puvuissa kallioisella näyttämöllä, jonka taustalla on pilvinen tausta. Kaksi hahmoa seisoo vasemmalla värikkäissä asuissa, kolme on oikealle sidottuina synkät ilmeet, ja yksi mustiin pukeutunut seisoo takana.

Kolme maalaismaisesti vanhanaikaisiin vaatteisiin pukeutunutta ihmistä istuu kivikkoisella maalla ja katsoo taivaalle. Heidän takanaan on mäntyjä ja heidän jalkojensa juurella on köysirulla, mikä viittaa ulkoilmaan, erämaiseen ympäristöön.

Lavalla seisoo kaksi näyttelijää, joilla on taidokkaat 1700-luvun puvut. Naisella on vaaleanpunainen ja valkoinen mekko, jossa on suuri höyhenpäähattu, ja miehellä on punainen takki, valkoiset housut, musta viitta ja valkoinen peruukki.

Kolme vanhanaikaisiin, riekaleisiin vaatteisiin pukeutunutta ihmistä istuu kivillä köyden vieressä, ja taustalla on maalatut vuoret ja puut, jotka viittaavat maaseutumaisuuteen tai historialliseen ympäristöön, mahdollisesti näyttämönäytelmästä.

Lavalla on kaksi näyttelijää, jotka ovat pukeutuneet maalaismaiseen, vanhanaikaiseen vaatetukseen ja neulehattuihin, ja heillä on kädessään suuret takit. He näyttävät esittävän dramaattista kohtausta teatterivalaistuksessa, jonka taustalla on tumma, maisemallinen tausta.

Valkoisen ja vaaleanpunaisen mekon nainen istuu kalliolla pitelemässä persikanväristä aurinkovarjoa. Hänellä on kiharat hiukset ja mietteliäs ilme, ja taustalla on dramaattinen, tumma taivas.

Lavalla esiintyy kolme aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää. Yksi valkoiseen toppiin ja vaaleanpunaiseen hameeseen pukeutunut nainen pitelee kehystettyä esinettä ja puhuu, kun taas kaksi vanhanaikaiseen pukuun pukeutunutta miestä seisoo molemmin puolin, kivien ja maisemien keskellä.

1700-luvun asuun pukeutunut henkilö, jolla on valkoinen peruukki, punainen takki, valkoiset sukat ja mustat kengät, istuu kalliolla pitäen kädessään oksaa, jossa on vihreitä lehtiä, ja katsoo mietteliäästi.

Neljä näyttelijää karuissa, vanhanaikaisissa puvuissa istuu näyttämöllä kallioisessa maastossa, ja heidän vieressään on kelautuneita köysiä ja taustalla mäntyjä, jotka viittaavat dramaattiseen tai historialliseen teatterikohtaukseen.

Comments

Kultaposselipuilla oltiin näytelmää katsomassa. Heti alussa tuli mieleen kansakoulun kevätjuhlanäytelmä, lavasteineen ja valkoisina poroineen. Mielestäni näytelmä oli vähän häkellyttävä, nauraa sai onneksi paljon. Historiallinen näkökulma oli mielenkiintoinen, mutta näytelmä tuntui tekemällä tehdyltä. En oikein pitänyt tavasta, jolla suomalaisia (saamelaisia) kuvattiin. Mutta plussaa siitä, että sai makeasti nauraa ja jälleen kerrata kouluruotsia. Tack för kultapossebiljetter.

Tämä on fantastinen näytelmä juuri pieni muotoisuudessaan. Näyttelijä suoritukset ja juoni ovat upean monikerroksisia. Pidin tästä näytelmästä jotenkin paljon. Siinä on jotain näytelmän alkuperäisestä ideasta ja taiteellisuudesta, joka on jollan tavalla katoamassa. Tämä näytelmä kannattaisi niiden katsoa, jotka rakastavat teatteria.

Vaikka äidinkieleni on suomi niin minulla oli hervottoman hauskaa. Monipuolinen esitys.

Kultaposselainen kiittää torstain esityksestä. Juoni ei kaikilta osiltaan ihan auennut, mutta näyttelijät ja puvut loistavia. Erityisesti venäläisellä korostuksella puhuttu ruotsi kuulosti mukavalta.

Skådespelarna var bra Paavo Kerosuo och Pia Runnakko över de andra. Text var lagom ironisk och komisk. Lapplands vyn i olika versioner i lakanet bakom scenen var bra.

Kiinnostava komedia ajankohtaisesta aiheesta.

Mielenkiintoinen kepeä komedia ajankohtaisesta aiheesta.

Katsojalta vaaditaan niin suomen kuin ruotsin kielen hallintaa, ja tällöin eurooppalaisen sivistyneistön ja paikallisväestön kohtaamisesta paljastuu keskinäinen hämäys ja hyväksikäyttö. Kaiken yllä leijuu ennakkoluulot ja huumori. Historian ja nykypäivän rinnastuksista syntyy herkullinen kokonaisuus, jonka parempi ymmärtäminen vaatisi useamman katselun.

En uppfriskande pjäs som var lite fräck och ironisk.
Tvåspråkigheten var ett absolut plus. Replikerna på rikssvenska var en aning otydliga och hördes inte så bra uppe på läktaren.

Egentligen ganska rolig, ivarjefall fick mikg att skratta. Pekka Huotari var fantastisk, hans mimik superfin.