Vanja-eno

Pieni näyttämö
Premiere 18.9.2014
2 h 35 min
27 - 44 €

Note: No longer in repertoire!

The all-time classic, which Anton Chekhov himself classifies as a comedy, is one of his best-known and most beloved plays.

Uncle Vanya, which Anton Chekhov himself classifies as a comedy, is one of his best-known and most beloved plays. Vanya has stayed behind to take care of the condition of her deceased sister and her professor husband. The professor, admired by Vanya but who has created an inefficient career, returns to the farm with his beautiful young wife with the intention of selling the farm. The play is a classic of wasted life, with themes of idleness, sacrifice and unattainable dreams. The internationally renowned Chekhov director Tamas Ascher has directed Uncle Vanya for the Sydney Theatre Company before the City Theatre, which successfully visited e.g. Washington and New York. On the stage of the City Theatre, the dream team of Finnish performing arts will be seen.

Cast Santeri Kinnunen, Esko Salminen, Martti Suosalo, Anna-Maija Tuokko/Vappu Nalbantoglu, Iida Kuningas, Pekka Huotari, Tiia Louste, Marjut Toivanen, Matti Olavi Ranin

Translation Teemu Kaskinen
Control Támas Ascher
Set design Zsolt Khell
Costumes Györgyi Szakács
Lighting design Risto Heikkerö
Sound Design Mauri Siirala
Camouflage Tuula Kuittinen
Hairstyles Maija Sillanpää

Gallery

Vanhempi mies, jolla on valkoinen parta, silmälasit ja musta baretti, harmaa takki ja punainen huivi, seisoo sisätiloissa. Hänen takanaan aurinkolasipäinen nainen ja pukumies katsovat samaan suuntaan.

Mies, jolla on ruskea liivi ja oranssi paita, elehtii vilkkaasti kahdella sormella ja puhuu vaaleahiuksiselle naiselle, jolla on beige pusero ja joka katsoo häntä hämmentyneenä.

Harmaapukuinen mies pitelee ruudulliseen mekkoon pukeutuneen huolestuneen näköisen naisen hartioita. Molemmat vaikuttavat jännittyneiltä seisoessaan hämärässä huoneessa, jonka seinät ovat maalaismaista puuta.

Siniseen mekkoon pukeutunut nainen nojaa puupöytää vasten, toinen polvi koukussa ja kädet takana. Häntä ympäröivät puutuolit maalaismaisessa, puisessa huoneessa.

Siniseen mekkoon pukeutunut nainen näyttää ahdistuneelta, silmät kiinni ja suu auki, kun mies kumartuu lähelle ja koskettaa kasvojaan naisen kasvoihin, mahdollisesti suudellen tai nuolemalla tämän poskea. Kohtaus näyttää intensiiviseltä ja tunteikkaalta.

Nainen, jolla on suljetut silmät ja punainen huulipuna, kuuntelee, kun mies kuiskaa tiiviisti hänen korvaansa käsi suunsa lähellä. Molempien kasvot ovat ilmeikkäät ja vievät suurimman osan kuvasta.

Mustaan mekkoon ja otsapantaan pukeutunut nainen istuu puisella tuolilla, pitelee kiinni suljetusta kirjasta molemmin käsin ja katsoo keskittyneesti eteenpäin. Hän on maalaismaisen puuseinän edessä.

Kaksi naista istuu puisella penkillä sisätiloissa ja keskustelee tiiviisti. Toisella on yllään beige villatakki ja tossut, toisella sininen kaapu ja kultaiset kengät. Huone on maalaismainen, seinät ovat puuta ja huonekalut vähäisiä.

Pukuun ja kuviolliseen solmioon pukeutunut mies istuu pöydän ääressä, silmät tiukasti kiinni ja kasvot jännittyneinä, ja nostaa kätensä sormet puristettuina. Taustalla on kolme ihmistä, jotka vaikuttavat yllättyneiltä tai huolestuneilta hämärästi valaistussa lavastuksessa.

Valkoiseen paitaan ja sukkanauhoihin pukeutunut mies näyttää vihaiselta ja näyttää hampaat irvessä, kun taas toinen pukuun ja punaiseen solmioon pukeutunut vanhempi mies näyttää vakavalta ja seisoo hänen vieressään tummaa taustaa vasten.

Vihaisen näköinen mies tähtää revolverilla, kun kolme ahdistunutta naista pidättelee häntä nuhjuisessa, hämärässä huoneessa, mikä luo jännittyneen ja dramaattisen kohtauksen.

Vanhempi huivipäinen nainen tarjoaa sinivalkoisen teekupin ja lautasen yllättyneen näköiselle miehelle, jolla on ruskehtava neuletakki ja lippis. Miehellä on suu auki hämmästyksestä.

Kaksi miestä painii puupöydän päällä sotkuisessa, hämärässä huoneessa. Toinen mies on selällään jalat ylhäällä, kun toinen on päällä ja tarttuu häneen. Ympärillä on ylösalaisin olevia huonekaluja.

Vihreään liiviin, raidalliseen paitaan ja oranssikuvioiseen solmioon pukeutunut mies seisoo sisätiloissa silmät kiinni ja suu auki, ja hän näyttää huutavan tai reagoivan tuskissaan puristaessaan housujaan vyötärönsä lähellä.

Sinikuvioiseen huiviin pukeutunut nainen tekee eleitä kädellään puhuessaan miehelle sinivalkoisella posliinilla katetun pöydän ääressä. Mies kuuntelee tarkkaavaisesti, ja kohtaus viittaa vakavaan keskusteluun.

Kolme aikuista istuu pöydän ääressä, jossa on sinivalkoisia teekuppeja. Keskellä istuva nainen, jolla on päähuivi, hymyilee käsi suunsa edessä. Molemmin puolin istuvat miehet vaikuttavat rentoutuneilta; yksi juo teekupista.

Nainen, jolla on punaiset, vintage-aaltoiksi muotoillut hiukset, valkoinen mekko ja kukkahuivi, jossa on keltainen reunus, hymyilee istuessaan sisätiloissa. Taustalla on hämärtynyt pukuun pukeutunut mies.

Mies kurottautuu aggressiivisesti naista kohti, kun taas toinen nainen etualalla katsoo huolestuneena poispäin. Taustalla istuva mies tarkkailee pöydän ääressä hämärässä, dramaattisessa ympäristössä.

Pukumies istuu puupenkillä eteenpäin nojautuneena, kun taas valkoiseen mekkoon ja huiviin pukeutunut nainen nojaa nauraen taaksepäin hämärästi valaistulla näyttämöllä olevan teetavaroilla katetun pöydän ääressä.

Mies ja nainen istuvat puupöydän ääressä. Mies pitelee haarukalla ruokapalaa ja tekee hassun naaman, kun taas nainen hymyilee. Heidän välissään lautasella on voita ja kurkkua. Asetelma näyttää maalaismaiselta ja vanhanaikaiselta.

Kaksi miestä maalaislavalla ojentaa kätensä; toisella on vihreä raidallinen kaapu, toisella oranssi paita ja henkselit. Molemmat vaikuttavat eloisilta, kuin he toimisivat kiihkeässä kohtauksessa. Taustalla puiset tuolit ja pöytä.

Vanhempi pukumies seisoo puupöydän vieressä, kun taas paitainen ja solmioinen mies huutaa vihaisena pöydän päällä. Taustalla istuu kaksi naista, jotka katselevat dramaattista kohtausta.

Pukumies vaikuttaa järkyttyneeltä ja pitää papereita kädessään, kun taas ruudulliseen mekkoon pukeutunut nainen tarttuu miehen käsivarteen vanhoilla huonekaluilla ja maalaismaisemalla koristellussa lavastuksessa, mikä viittaa intensiiviseen dramaattiseen hetkeen.

Ruskeaan liiviin pukeutunut mies elehtii vilkkaasti puhuessaan kermanväriseen mekkoon ja kukkahuiviin pukeutuneelle naiselle, joka näyttää yllättyneeltä kätensä rinnallaan. He istuvat teekupilla katetun pöydän ääressä teatterin lavalla.

Mies ja nainen vanhoissa vaatteissa istuvat lähekkäin valkoisella liinalla peitetyn pöydän ääressä hymyillen ja katsoen vasemmalle, mikä viittaa siihen, että he nauttivat keskustelusta tai esityksestä.

Pukumies istuu pöydän ääressä, jossa on teekuppeja ja teekannu, ja nojaa päänsä käteensä. Hänen vieressään istuu kermanväriseen mekkoon ja kukkahuiviin pukeutunut nainen, joka nojaa taaksepäin ja katsoo mietteliäästi muualle.

Sisällä istuu vanhempi mies, jolla on silmälasit, valkoinen parta ja ruudullinen paita valkoisen t-paidan päällä, ja hän puhuu kiihkeästi käsi eleenä kohotettuna.

Valkoiseen puseroon ja vihreään hameeseen pukeutunut nainen katsoo huolestuneena alaspäin, kun tuolilla istuva vanhempi mies tarttuu hänen käsivarteensa ja suutelee häntä. Ympäristö vaikuttaa maalaismaiselta, ja taustalla on puuseiniä.

Valkoiseen paitaan ja ruudulliseen kaapuun pukeutunut vanhempi mies huutaa, kun huiviin pukeutunut nainen pitelee hänen kättään ja vaikuttaa järkyttyneeltä. Tyttö kumartaa päätään lähistöllä; taustalla seisoo kaksi muuta ihmistä maalaismaisessa puuhuoneessa.

Ruskehtaviin housuihin ja oranssiin paitaan pukeutunut mies hyppää ilmaan lasipullo kädessään puisen penkin vieressä. Hänen takanaan on pöytä, jossa on lamppu, kirjoja ja pulloja ja joka on asetettu maalaismaista puuseinää vasten.

Mies, jolla on märät hiukset ja läpimärät vaatteet, oranssi paita, jossa on henkselit, ja beiget housut, seisoo sisällä puulattialla ja näyttää huolestuneelta.

Mies, jolla on ruskea paita ja kuviollinen solmio, tekee dramaattisen, liioitellun ilmeen istuessaan alaspäin katsovan ja pehmeästi hymyilevän vaaleatukkaisen naisen vieressä.

Comments

Kiitos esityksestä ! Toinen Vanja tuli nähtyä aiemmin , tästä pidin enemmän . Intiimimpi , syvemmät henkilöhahmot , loistavaa näyttelemistä . Kyllä kannatti taas lähteä teatteriin !

Vanja-eno 29.1.2015. Hienoa, että Helsingissä menee samaan aikaan kaksi eri versiota klassikosta. Onnea kaupunginteatteri, esitys oli huomattavasti parempi. SKT:n ohjaaja oli unohtanut, että näytelmä Vanja-eno on myös komedia. Hyvä että HKT käyttää välillä kansainvälisiä huippuohjaajia, Toveri K oli parasta vuosiin...

Hienosti toteutettu Vanja-eno. Loistavat näyttelijät, pieni näyttämö ja uskollinen lavastus antoivat juuri sellaisen kuvan venäläisestä maaseudusta elämästä kuin TÅ¡ehovin käsikirjoitusta lukiessa sieluni silmin näin. Lavalla nähtynä tietysti paljon kokonaisvaltaisemmin. Kansallisteatterin esitys jätti itseni kylmäksi.

Torstaina tulen katsomaan kolmannen kerran. On se hyvä.

Loistokasta työtä. Hieno ja esimerkillinen ohjaus. Hienoja rytminvaihteluita ja konkarien osaamista. Tällä kertaa erityismaininta Pekka Huotarille jonka roolityö oli aivan huikea ja ennennäkemätön!

Kiitokset nautinnollisesta teatterielämyksestä! Upealla miehityksellä toteutettu Vanja-eno ansaitsee täydet viisi tähteä!

"Minua ahdistaa, minua ahdistaa." Kun Vanja-eno (Santeri Kinnunen) sanoo tämän, on teatteritaiteen Suuri Hetki, se hetki, joka saa uskomaan Iäisyyteen. Tämä ei saa päättyä koskaan.

Kun Sonja vielä tämän päälle kuvaa elämää Taivaassa, missä ihmisellä ei ole enää tavoitteista, kuvaa sen niin sydäntä riipaisevasti, että ei siihen Taivaaseen voi uskoa, voi, se on Teatterin Suuri Hetki. Maagista!

Näin Kaupunginteatterin Vanja-enon nyt toisen kerran. Ehdin katsoa Sonjaa silloinkin kun hän ei ollut äänessä ja ymmärsin syvemmin Esko Salmisen mestariroolin.

Ei vielä riitä. Minun on pakko nähdä tämä esitys (Ei ole suinkaan ensimmäinen Vanja-enoni) vielä kolmannen kerran.

Kiitos!

Vanja-eno oli niin hyvä, että voisimme tulla katsomaan sen toisenkin kerran. Ainoa heikko kohta esityksessä oli, ja se oli katsomon, ei lavan puolella, että taas oli joku haisunäätä suihkuttanut liikaa hajuvettä, juhlan kunniaksi kai tupla-annoksen vieläpä. Toivon, että hajusteiden käyttö kielletään kokonaan. Me hajuttomat maksamme saman hinnan lipuistamme kuin hajuterroristit ja meillä pitäisi olla yhtä suuri oikeus nauttia esityksestä. Nyt on koko ajan kuvottava ja päänsärkyinen olo muutaman ajattelemattoman ihmisen takia. Haju- ja partavesien vuoksi yleisö rykii niin paljon.

Kiitos hienosta illasta! Kaupungin kaksi eri esitystä nähtyämme,ylistämme kaupunginteatterin yhtenäisen loistavaa näyttelijäkaartia, sekä konstailematonta ja linjakasta ohjausta.

Tulin teatteriin äitini kanssa tietämättä näytelmästä muuta kuin nimen ja että se on klassikko. Aluksi ärsytti, kun porukka oli niin saamatonta ja mietin miksi ihmeessä ne kaikki kädettömät pitää panna samaan tarinaan. Mutta kyllä se siitä sitten piristyi ja loppujen lopuksi oli ihan mielenkiintoinen ja niitä henkilöitäkin alkoi ymmärtää. Tykkäsin ja voisin katsoa toisenkin kerran.

Pidn siitä. Kelpo teatteri-ilta. Erityiskiitos Santeri Kinnuselle hienosta roolityöstä. Mielestäni olet työstänyt Vanja-enon todella hyvin. Työsi ei oikeastaan jätä kommentoitavaa. Ammattilaisen työnjäljen vain kerta kaikkiaan tuntee. Terveisin
Matti Harjuniemi

Hyvä Santeri Kinnunen ja Esko Salminen!

Hieno esitys ! KIitos! Esitys oli hyvässä mielessä perinteinen, mutta kuitenkin uusi: poissa oli viiiipyilevä melankolisuus, ja ns teatterivenäläisyys; ja niinpä tekstin ajattomuus tuli hienosti esiin. Ja oliko tässä nyt uusi vai vanha käännös, mutta tuntui että venäläisten sokkeloista nimikäytäntöä (etu- ja isännimet, sukunimet, lukuisat lempinimet muunnelmineen) oli karsittu, mikä sujuvoittaa suomalaisissa korvissa dialogia.
Ja kaikki - siis kaikki - näyttelijäsuoritukset olivat hyviä tai parempia.

Hyvä. Mainio Esko Salminen, loistava Martti Suosalo, hyvä Santeri Kinnunen!

Hieno perinteinen tulkinta klassikkonäytelmästä. Ihana, että joku vielä uskaltaa luottaa vanhan tekstin kantavan nykypäivään ilman väkinäistä modernisointia. Upeat näyttelijät toivat tarinan suoraan iholle!

Näyttelijöiden juhlaa! Ohjaus tarkka ja tinkimätön. Paljon puhuva lavastus ja oivallisten pukujen sävyt ja materiaalit luovat todellisen ja koskettavan hengen tälle Tsehov-tulkinnalle! Vaikuttava esitys!!

Hämmästyttää Suna Vuoren epäammatillisen aggressiivinen hyökkäys Vanja-enon esitystä kohtaan. Seurueemme mielestä esitys oli intensiivinen ja monikerroksinen, luontevalla tavalla hauska. Näyttelijäsuoritukset kaikki toinen toistaan kiehtovimpia. KIITOS! Älkää antako yhden ihmisen mielipiteen synkentää taivastanne.

Suosittelen lämpimästi!
Onneksi pääsin ensi-iltaan ja sain nauttia esityksestä ilman kriitikon murhaavaa tyyräystä. Noinkin siis voi joku viisas viillellä!
Esitys liikuttaa, viihdyttää ja antaa ajateltavaa.

Santeri Kinnunen tekee elämänsä roolin Vanja-enona ! Hän on ilmiömäinen !

Näyttelijät kasvavat esityksen mukana. Erinomaista teatteria!

Mikä ensemble! Mikä esitys! TÄYDELLINEN!

Näyttelijätyön juhlaa!!

Martti Suosalo oli ilmiömäinen ja Iida Kuningas valloitti!

Erittäin hyvä, heittäytyvää teatteria. Esitys tempaisi mukaansa Näyttelijöiden roolityöt mahtavia.
Pitkästä aikaa näytelmä, jonka ei olisi toivonut loppuvan
Hyvä Esko, Martti, Heikki ja kaikki muut Tätä on teatteri

Hienoa, tarkkaa työtä. Hyvää viihdettä. Nautin.

Aivan loistava näytelmä.
Santeri Kinnunen, Martti Suosalo ja Esko Salminen olivat aivan
mahtavan hyviä rooleissaan. Eivätkä muutkaan roolisuoritukset
vaille kehuja jää.
Pidin näytelmästä kovasti.
Dramaturgia oli mieleeni, vanha venäläinen tunnelma välittyi hienosti.
Suosittelen tätä näytelmää.

Loistava esitys! Erittäin hyvät näyttelijäsuoritukset (paljon parempi kuin Kansallisteatterin esitys).

Hyvä esitys. Ei tullut aika pitkäksi. Lavasteet ja musiikki toimivat myös.

Hienoa venäläistä komediaa. Loistava esitys, jossa roolisuoritukset huippua. Santeri Kinnusen Vanja-enon rooli ja Martti Suosalon lääkärin rooli todella sykähdyttäviä ja pitivät otteessaan koko esityksen ajan. Esko Salminen on hyvä roolissa kuin roolissa. Vaikka Pekka Huotarin rooli oli pieni, mutta todella ilmeikäs ja nasevan hauska. Näytelmää tullaan varmaankin esittämään aika pitkään ja tulen varmaan vielä katsomaan sen uudestaan. Erittäin rentouttava olo esityksen jälkeen.