Fantasia, mielikuvitus ja epäuskoinen katse todellisuuteen ovat kierteellä monella kerroksella
Koreografi Valtteri Raekallio tunnetaan teoksista, jotka perustuvat suomalaiseen proosaan ja runouteen. Myös Lomonosovin moottori on saanut inspiraationsa kaunokirjallisuudesta, Antti Salmisen samannimisestä proosateoksesta (2014).
”Lomonosovin moottorissa sekoittuu mestarillisesti karnevalistinen scifi ja uuskumma fantasiamaailma, ja pohjavireenä on ympäristötuhoon liittyvät painavat asiat”, Raekallio kertoo.
Raekallio kiinnostui erityisesti teoksen monikerroksellisuudesta ja alkoi miettiä esityksen tekemistä kirjan pohjalta. ”Idea jäi moneksi vuodeksi pöytälaatikkoon, koska tähän tarvitaan ison talon tuotantoresursseja, joita omassa vapaan kentän ryhmässä ei ollut mahdollista saada”, Raekallio kertoo.
Kahdeksan vuoden jälkeen teos tuntuu entistä ajankohtaisemmalta. ”Kirjassa on hyvin vahvasti sisään kirjoitettuna se, että halpa energia ei ollutkaan halpaa ja että kasvun hinta tulee maksettavaksi ympäristökatastrofin paljastuessa, mikä on valitettavan julmasti tätä päivää.”
Proosasta tanssiksi
Kaunokirjallisuuden muuttaminen ei-kielelliseen muotoon tapahtuu monien työvaiheiden kautta. Ensimmäisillä lukukerroilla Raekallion mieleen alkaa syntyä kuvia esityksen kohtauksista tai tilanteista, vaikkei hän pyrikään esityksissään jäljittelemään teosta kertomuksen tasolla.
”Tärkeämpää on etsiä esikielellisiä, kokemuksellisia tunteita tai pienoisnarratiiveja, joiden kautta yritän ymmärtää, että mikä tässä kiehtoo ja mistä se tunne syntyy”, Raekallio kertoo.
Sen jälkeen hän etsii musiikkeja, jotka herättelevät samanlaisia tunteita, ja harjoitussalissa alkaa improvisoimalla hakemaan kehollisia vastineita lukukokemukselle ja kirjan kielelle.
Näiden pohjalta Raekallio kehittelee improvisaatiotehtäviä, joita hän sitten muutaman ensimmäisen harjoitusviikon aikana teettää tanssijoille. Harjoitukset videoidaan, ja materiaalin avulla Raekallio suunnittelee esityksen liikkeellisen käsikirjoituksen.
”Suurin osa esityksestä on tanssijoiden liikemateriaalia, joita vain kehittelen eteenpäin. Silmä alkaa poimia videoilta asioita, jotka tuntuvat merkityksellisiltä”, Raekallio sanoo. 90 % kaikesta materiaalista menee roskiin, mutta pientä osaa aletaan jäsentää kohtauksiksi. Lopullinen esitys luodaan yhdessä tanssijoiden kanssa.
Merkityksellinen maisema
Salmisen kirja ei ole tarina- tai henkilöhahmovetoinen: ihminen ei ole pääosassa, vaan olennaista on paikka ja maisema, jossa liikutaan. Lomonosovin moottori sijoittuu Novaja Zemljan syrjäseuduille, jossa Neuvostoliitto teki aikanaan ydinkokeita.
”Meilläkin paikka, maisema ja tunnelmat tulevat olemaan enemmän keskiössä. Esitystä tehdessä suurin kummallisuus liittyy siihen, missä nämä ihmiset ovat ja miksi he toimivat näin”, Raekallio kertoo.
Maisema on arktinen, mutta routa alkaa sulaa ja ikivanhat siemenet heräillä siellä täällä.
Sen sijaan suuri osa Euraasian mantereesta nukkuu yhä katatonista unta ja unelmoi halvasta öljystä, shampanjan poreista ja masennuslääkkeistä. Kaupungeissa on kuulemma vielä paljon ihmisiä.
Tavallaan esitys kertoo kuvitelluista tulevaisuuden tai menneisyyden kulttuureista, ja musiikkina kuullaan Pekko Käpin säveltämää transrationaalista kansanmusiikkia. ”Aloimme miettiä kansaa, joka on muuttanut Novaja Zemljalle ja elää vapaaehtoisessa eristyksessä”, Raekallio sanoo.
Raekallio työskentelee usein paikkasidonnaisesti ja tekee esityksiä, jotka liittyvät olennaisesti johonkin tilaan. ”Teatteritilat taas on tehty esitysten tekemiseen, ja ne väittävät olevansa tyhjiä, neutraaleja tiloja, mitä vahvasti kyseenalaistan”, Raekallio sanoo. Siksi hän halusi tehdä Lomonosovin moottorista monimediallisen esityksen, joka alkaa ennen kuin katsojat istuvat katsomoon.
Katsojat pääsevät tutustumaan teoksen maailmaan liittyvään näyttelyyn lämpiössä ennen esitystä tai esityksen jälkeen. Teokseen liittyy myös myöhemmin julkaistava tanssielokuva, jota työryhmä kuvasi kesällä 2022 Huippuvuorilla, Novaja Zemljan viereisellä saarella.
Teoksessa uskomukset muuttuvat todeksi ja tosiasiat paljastuvat uskomuksiksi, ja kaiken takana häilyy kysymys siitä, mikä on Lomonosovin moottori ja miten se vaikuttaa tähän kaikkeen. ”Fantasia, mielikuvitus ja epäuskoinen katse todellisuuteen ovat kierteellä monella kerroksella”, Raekallio sanoo.
Ida Henritius