Hervotonta kaaosta ja työelämän kompastuskiviä
Johtajuus jättää jälkensä ihmisiin ja työyhteisöihin – ja vaikutukset voivat näkyä vielä pitkään johtajan lähdettyä. Näitä jälkiä käsikirjoittaja-ohjaaja Juha Jokela lähti seuraamaan kirjoittaessan Let’s Play Businesstä.
Näytelmä sai alkunsa pienimuotoisista työpajoista, joita Jokela piti muutaman näyttelijän (Sanna-June Hyde, Santeri Kinnunen ja Ursula Salo) ja videosuunnittelijan (Timo Teräväinen) kanssa. ”Ensimmäisestä work shopista löytyi aihe, joka rupesi tuottamaan seuraaviin work shopeihin kohtauksia”, Jokela kertoo.
Kohtauksista muodostui lopulta näytelmä HX-nimisestä projektikonsultointifirmasta, jonka kiistelty autoritaarinen johtaja on jäänyt eläkkeelle. Suosikit ja kaltoinkohdellut työntekijät jatkavat yhdessä työskentelyä kantaen mukanaan niin arpia kuin nostalgisia muistoja entisistä ajoista.
”Aihe tuntui tosi kiinnostavalta, koska vahvan johtajan kaipuu on ollut läsnä omalla alalla, kun on elänyt nuoruuttaan Kekkosen jälkeisessä Suomessa ja käynyt Turkan jälkeisen ajan Teatterikorkeakoulun”, Jokela sanoo.
Kun hän ryhtyi kirjoittamaan näytelmää täyspainoisesti, yritysmaailman tematiikka jäi kuitenkin jumittamaan paikoilleen. Katsottuaan omien sanojensa mukaan aivan liian monta jaksoa The Office -sarjaa putkeen, Jokela sai idean kehystarinasta, jossa teatteriseurue esittää työelämäsatiiria HX-firmasta.
”Kun luetutin tekstiä ihmisillä, niin yleinen palaute oli, että tämä on riemastuttava, kirjoita näyttelijäseuruetta lisää”, Jokela kertoo.
Johtajuuden varjo
HX-yritystä ja teatteriseuruetta yhdistää vahva johtaja.
HX:ssä Hannu (Santeri Kinnunen), entisen pomon luottohenkilö, haluaa vaalia tämän perintöä, kun taas Ressu (Sanna-June Hyde) pyrkii nostamaan esiin menneitä väärinkäytöksiä. Kaiken keskellä uusi johtaja Artturi (Martti Manninen) yrittää löytää tasapainoa ja miettii, kumpaa leiriä hänen tulisi palvella.
”Hän haluaa tuoda ihmislähtöisempää ja luovempaa työkulttuuria, mutta hänelläkään ei kaikki mene putkeen. Näytelmässä käsitellään myös sitä, miten johtajuus sumentaa omat silmät”, Jokela selittää.
Myös näyttelijäseurueen taiteellinen johtaja (Wanda Dubiel) aiheuttaa omalla tavallaan päänvaivaa työryhmälleen. Hänellä on tapana tehdä nopeita päätöksiä ja muutoksia, mikä saa näyttelijät hämilleen – ja varsinkin talouspäällikön (Jan-Christian Söderholm) hermostumaan, kun budjetti alkaa olla koetuksella.
”Tässä näkyy myös taiteen ja rahan välinen kamppailu. Näytelmän nimikin viittaa siihen, että taiteilijat yrittävät kovasti näytellä bisnestä, jotta rahoittajat olisivat tyytyväisiä eikä tulisi lisää leikkauksia”, Jokela kertoo.
Huumori syntyy tarkkuudesta
Jokelan mielestä työelämä on täynnä herkullisia komediallisia sudenkuoppia, jotka syntyvät, kun erilaisia työelämän tavoitteita yritetään sovittaa yhteen.
Työelämä ja sen ilmiöt ovatkin olleet keskeisiä Jokelan tuotannossa, kuten näytelmässä Mobile Horror (Teatteri Jurkka 2003) ja tv-sarjassa Firma (MTV3 2005). Tyyliltään Let’s Play Business muistuttaa ehkä eniten Esitystalous-trilogiaa (Espoon Kaupunginteatteri 2010–2018).
”Tämä on seuraava etappi samoissa tutkimuksissa, mutta ehkä tämä on otteeltaan vielä hervottomampi. Teatteriseurueen kehystarinassa räiskintä yltyy välillä suht hulppeaksi”, Jokela kertoo.
Hän kuvaa tekevänsä komediaa niin kuin luulisi tekevänsä draamaa. Tarkoitus on luoda monipuolista näyttämökieltä ja kiinnostavaa kuvakerrontaa. Tässä tärkeä rooli on Timo Teräväisen videosuunnittelulla.
”Huumori tulee tarkkuudesta. Emme yritä varmistella, että tajusihan kaikki, että huumorista on kysymys. Kun hyödynnetään esimerkiksi yritysvideoestetiikkaa riittävän autenttisesti ja pistetään video pikkuisen väärään paikkaan, niin lopputulos on tosi hauska.”
Jokela uskoo, että Let’s Play Business sekä osuu katsojien nauruhermoon että jättää pohdittavaa. ”Teemat ovat vakavia ja tämän hetken näkökulmasta tärkeitä, mutta ote on paikoin aika hirtehinen.”
Teksti Ida Henritius