Huimaa, energistä ja akrobaattista nykytanssia
Frakkipukuinen orkesteri saapuu paikalle. Konsertto alkaa, mutta musiikin sijasta orkesteri soittaa liikettä.
”Pyrimme siihen, että pystyisimme luomaan maailman ja magiikan liikkumisella. Hiljaisuus konserttojen välissä puhdistaa tilan ja mahdollistaa uuden maailman aukeamisen”, kertoo Silencen koreografi Jarkko Mandelin.
Silence on estetiikaltaan hyvin riisuttu. Kulisseja ei juuri ole, kuvaa hallitsee valkoisella kehystetty musta tatami.
”Tarkoitus on vahvistaa tanssia oman painoisena taiteena. Se ei ole mikään köyhä puheteatterin muoto tai yhden väitteen lihallistuminen, vaan liike itsessään on taidetta.”
Silencen maailma muotoutuu liikkeen lisäksi valon ja äänen yhteispelistä. Teoksen musiikin on säveltänyt ja tuottanut äänisuunnittelija Janne Hast ja valosuunnittelusta vastaa Aku Lahti.
FYYSISESTI vaativassa nykytanssiteoksessa on elementtejä muun muassa kontakti-improvisaatiosta, akrobatiasta, breakdancesta ja brasilialaisesta jutjutsusta.
”Se on yhdistelmä aggressiivisia liikekulttuureja, mutta kaikkea leimaa pyrkimys helppouteen”, Mandelin kertoo.
Koreografia on niin viimeisen päälle hiottua ja harjoiteltua, ja tuottaa toivottavasti katsojalle kinesteettisen empatian kokemuksia, Mandelin sanoo. Tällä viitataan katsojan kykyyn eläytyä tanssijoiden liikkeisiin tai tunteeseen liikkeistä.
Hän käyttää esimerkkinä keinumista. Jos ihminen keinuu ja hyppää alas väärään aikaan, niin myös sivusta seuraaja todennäköisesti tunnistaa, ettei keinuja saanut riittävästi vauhtia hypätäkseen eteenpäin. Kun keinuja putoaa maahan, voi tilannetta katsova aistia kehossaan, miltä putoaminen tuntuu.
”Sama pätee tanssiin. Kun näkee toisen ihmisen liikkumassa, pystyy myötäelämään liikettä ja adaptoitumaan siihen, oliko esimerkiksi oikea hetki kaatua tai oliko suunnan muutos nokkela”, Mandelin selittää.
SILENCE on jatkoa Mandelinin aiemmalle teokselle Gravitylle, joka sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä vuonna 2021 ja saavutti suuren suosion.
Iso osa tanssijoista on samoja, mutta Silencessä näyttämöllä nähdään isompi ryhmä. Mukana on tanssijoita Kaupunginteatterista, Mandelinin perustamasta Kinetic Orchestrasta ja loput on valittu pääsykokeilla, johon tuli yli 400 hakemusta.
”Taidollisesti jatkamme siitä, mihin Gravityssä jäimme. Ryhmä on todella taitava ja tietysti kun on enemmän porukkaa, niin pystytään tekemään eri tavalla joukkoliikuttamisesta syntyvää hybristä”, Mandelin sanoo.
”Teos on vauhdikas, energinen ja helposti seurattava, varmasti antoisa kokemus katsojalle.”
Teksti Ida Henritius